7.4.2009

Eilen Jakob tuli ravintolalta mua kattoon tänne alas, kuhan oli töistä päässy. Oli hienoo ja iso juttu tässä tyhmässä yksinäisyydessä.
Tänä aamuna oli posken turvotus melkein kokonaan poissa, eikä mua nyt oo enää särkeny yhtään. Menin toiveikkaana lääkäriin tarkastuskäynnille. Olin asennoitunu, että pääsisin tänä iltana takasin raflalle kavereiden sekaan ja loppuis tää yksin telkkarin edessä kököttäminen.. ..mutta ei: ensinnäkin paikalla oli eri lääkäri, kun viimeks. Se vaikutti ihan epävarmalta ja vaihto moneen otteeseen mielipidettään siitä, miten pitkään mun vielä pitäis ottaa iisisti ja jatkaa lääkkeiden syöntiä. Lopulta mies tuli tulokseen, etten saiskaan vielä tänä iltana mennä ylös ja että voisin mahollisesti jo torstaina palata töihin. Mua itketti ajatus vielä yhdestä kokonaisesta päivästä ja yöstä yksinäni. Tuntu, että Schönblick, meiän henkilökunnan kämppä pursuili tyhjyyttään ja huusi hiljasuuttaan. Nooooh, onpahan mulla edelleen leffoja, ravintolaltakin lähettivät mulle USB-tikullisen ajankulua :) ja ulkona on edelleen upee ilma, varmaan auringossa istumallakin saan jokusen minuutin kulutettua.


6.4.2009

Eihän tää sairausloma niiiin huono ookaan. Ilma on joka päivä hurjan aurinkoinen, mua särkee vaan hyvin vähän mihinkään, nukun joka aamu pitkään, istuskelen auringossa ja juon kahvia henkilökunnan kämpän parvekkeella. Nyt pitää vaan varoo ruskettumasta :D Näyttäis ehkä vähän hölmöltä, jos palaan _sairaus_lomalta poskipäät kesakoilla. Keittiönavaimenkin oon saanu nyt joka päivä lainaan. Nyt melkein ainoo huono juttu täällä on suihku.. Saa nimittäin olla pikkusen onnee matkassa, että onnistuu saamaan edes vähän lämmintä vettä sieltä ulos. Ja jos onkin onnekas, niin lämmin vesi tulee sillai yhtenä tulikuumana klönttinä, jonka jälkeen vesi sitten taas kääntyy yhtäkkiä jääkylmäks :D Noo, onpahan sentään sinistä vessapaperia.


5.4.2009

Päivä meni ihmeen nopeesti. Sain onneks meiän "Personalhaus":n talkkarin kiinni. Se on nimittäin ainoo, jolla on avaimet talon keittiöön. Ilman miestä olisin jääny ruuitta. Se pelasti mut myös kuoliaakstylsistymiseltä laittamalla mun läppärin täyteen leffoja \o/


4.4.2009

Mun vasemman korvan taakse ilmesty pahkura. Vasen poski turpos eka pikkusen ja viime yönä hervottomaks. En nukkunu koko yönä hirvittävän säryn takia. Kahden aikaan otin viimein särkylääkkeen ja selviydyin yöstä hengissä. Aamulla ajatus lääkäriinpääsystä tuntu helpottavalta. Pääsinpä taas moottorikelkan kyytiin ja kiikutetuks lääkäriin. Lääkärisetä tunnusteli poskea ja anto diagnoosinsa: sikotauti. Se on kuulemma aika tavallinen lastentauti. Lääkäri sano, ettei se oo vaarallinen, mutta että mun tarttis nyt olla aika rauhassa. Nyt sain Luojan kiitos lääkkeet ja lisäks viikon sairauslomaa. Pahinta sikotaudissa on, että se on hirviömäisen tarttuva. Siitä syystä mut käskettiin karanteeniin ja viskattiin ulos rinneravintolalta. Ei aikaakaan ja jälleen mua kiikutettiin moottorikelkalla poispäin Masnerilta. Jouduin Serfauksen kylille meiän vapaallaolokämppään yksinäni. Ajatus itketti jo etukäteen. Ei ollu siis tarpeeks paha, että joutuisin päivät tylsityyn yksinäni huoneessani, vaan illat kanssa. Karanteenin oli määrä kestää neljä päivää, joiden kuluttua pääsisin jatkaan sairastamistani kavereiden luokse Masnerille.