16.12.2011

Huh, viimein sain kaikki kokeet tehtyä. Täällä oli tosiaan koekausi nyt viimeiset pari viikkoa ja nyt eilen loppui. Kaikki kokeet meni ihan hyvin mutta aika koville otti opiskelut, kun en ole yhtään tottunut tällaseen että näin monta koetta kerralla, Suomessa kun meillä on melkein ennemmin koe/kuukausi. Lisäjännitystä tuotti se, että oikeustieteen kokeet oli suullisia kokeita, jotka oli aika hirveitä tilaisuuksia. Jännitti niin, että puolet unohtui, mitä olisi pitänyt sanoa. Mutta tulipa sekin nyt koettua.

Nyt onkin sitten jäähyväisbilettä illasta toiseen. Kaikki on lähdössä jouluksi kotiin. Iso osa ei tietysti tule takaisinkaan edes kevätlukukaudeksi. Siksi on tietysti vähän haikeaa aikaa nyt, kun joutuu kavereita hyvästelemään. Ei pidä liikaa ajatella sitä asiaa, tulee muuten liian surkea olo. Ja en kyllä nyt ihan hirveän läheisesti ole täällä kenenkään kanssa ystävystynyt, eli ei nyt ihan sietämätön ikävä tule onneksi ketään poislähtijää. Me ollaan aina niin isolla porukalla liikkeellä, että vähän on sellaista pinnallista se tutustuminen vähän kaikkien kanssa.

Nyt täytyy kovaa vauhtia suunnitella New Yokin matkaa. Aika on kulunut huomaamatta kokeita jännittäessä. Nikon äiti ja isäkin olivat täällä käymässä. Niko ajelutti heitä katsomassa Islannin ihmetyksiä ja olin minäkin yhden päivän autossa mukana. Kävimme parilla vesiputouksella ja siellä jäätikköjärvellä. Saimme Suomen herkkuja tuliaisina pakastimen täyteen, ruisleipä maistui kuulkaa! Ja oli se kuulemma maistunut saksalaisille ja ranskalaisillekin, kun Niko piti heille Suomi-bileet. Salmiakki ei kuulemma mennyt yhtään niin hyvin kaupaksi. Omituinen maku niillä..

Tänään menemme kuuntelemaan Islantilaisia bändejä kokeiden päättymisen kunniaksi. Olisikohan tuo Of Monsters and Men soinut suomessakin ennenkö tulimme tänne..? Huomenna on toinen konsertti, elektronisen ja klassisen musiikin sekoitusta. Mitähän siitäkin tulee :D

Täällä on tosi jouluista. Aika amerikanmallinen joulu tuntuu olevan, hurja kilpavarustelu jouluvaloilla kaikissa sateenkaaren väreissä. Enemmän tulee välillä mieleen sirkus, kuin joulu, mutta kuinka vaan. Radiotkin on jo pitkään soittaneet joululauluja ja tuolla keskustassa on kaikenmailman koristeluja seinilleheijastetuista liikkuvista jättiläistontuista lähtien. Ihan hyvä kyllä saada valoja kaupunkiin, täällä on nimittäin ihan superpimeetä muuten. Ja nyt on onneksi tosi paljon lunta, se helpottaa aika tavalla. Ennenkö lumi tuli, oli kyllä masentavaa, kun päivät oli jotain neljän tunnin mittasia. Kyllä täällä on pimeempi kaaos kuin Suomessa, ollaanhan me kai täällä vähän pohjoisempanakin, kuin mitä esim Tampere on.

19.11.2011

Viime sunnuntaina päästiin taas luonnon helmaan. Kohteen nimi oli Hveragerdir ja tarkemmin kaupungin laidalla sijaitseva laakso, Reykjadalur. Ajoimme paikan päälle ensin bussilla melkein tunnin, jonka jälkeen lähdimme patikoimaan. Muutaman tunnin höyryävässä laaksossa käveltyämme pääsimme määränpäähämme. Se oli kahden joen yhtymäkohta. Toinen joista oli kiehuvan kuuma ja toinen jääkylmä. Kohdassa jossa joet ristesivät, oli vesi ihanan lämp

öistä uimiseen eli jotain n. 40 asteista. Joki oli aika matala, joten ei siinä ihan varsinaisesti uida voinut, mutta kelpasi siinä istuskella ja lepäillä kävelyn jäljiltä hikisen joukon. Reykjadalur oli muutenkin jännä paikka, joka kuopasta kun joko kupli tai höyrysi jotain. Jokien kanssa sai olla vähän varuillaan, kun niitä ylitettiin, vesi kun tosiaan paikoin oli kiehuvan kuumaa. Joenylitykset olivat kerrankin oikein miellyttäviä, kun yleensä paljain jaloin melkein pakkasasteisessa vedessä kahlaaminen ei ole kaikkein mukavin osa vaellusta. Kuvassa ylitän n. 36-asteista jokea.

Kansalaisuudet edustettuina reissussa olivat saksalaiset, ranskalaiset, suomalaiset, kiinalaiset ja pakistanilaiset.

Kokeiden lähestyminen alkaa hiljentää vaihtareidenkin intoa järjestää toimintaa. Moni istuu yliopistolla pitkälle iltaan asti. Itselläni on onneksi kaikki tämän lukukauden esseet jo kirjoitettuna ja palautettuna. Kummankin kurssin kirjatkin olen jo lukenut, nyt vaan täytyy ryhtyä kertaamaan. Ja islanninopiskelu teettää myös vähän töitä, en muistanutkaan että se tuntuu tältä, kun aloittaa ihan alusta. Alussa aloittamisessa on silti myös puolensa, kun voi joka päivä oppia jotain uutta.

23.10.2011

Islannin yliopisto täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Tästä johtuen on yliopistolla kaikenlaista erityisohjelmaa. Viimeksi kävimme kuuntelemassa luentoa, jonka piti Kofi Annan, YK:n entinen pääsihteeri. Hän oli aika vaikuttava puhuja. Lisäksi satavuotisjuhlallisuuksista tulee mieleeni pop-konsertti, jonka yliopisto tarjosi opiskelijoilleen juhlan kunniaksi ilmaiseksi. Oli mukava kuulla islantilaista uutuusmusiikkia.

Islantilaisia yhtyeitä olemme päässeet nyt kuuntelemaan oikein urakalla muutenkin. Viime viikonloppuna täällä Reykjavikissa oli uuden musiikin kaupunkifestari Iceland Airwaves. Ostimme tietysti viiden päivän rannekkeet ja koitimme saada niistä kaiken ilon irti. Olipas muuten aika rankat viisi päivää, koko ajan kun oltiin menossa. Mutta oikein hyvä mieli jäi! Ja yliopisto kai oli kokemuksesta huomannut, ettei opiskelijoita paljoa kampuksella Airwavesin aikana näy, joten se oli keksinyt nimetä Airwaves-viikon ”projekti-viikoksi” ja kaikki luennot oli peruutettu! Tämä ei haitannut meitä yhtään J Välillä olivat jonot konsertteihin megalomaaniset, mutta kun osasimme vähän ennakoida yhtyeiden suosittuisuutta ja kikkailla, pystyimme ihan hyvin välttämään jonotukset. Meidän puolellamme oli lisäksi se, että meille oli melkein samantekevää mitä yhtyettä menimme kuuntelemaan, meillä kun ei kovin hääppöistä ennakkokäsitystä (lukuunottamatta niitä bändie esikuuntelusessioita youtubesta, joita pidimme rannekkeenomaavien vaihtareden kesken ennen konsertteihin suuntaamista) ollut mistään yhtyeestä. Menimme sitten toisinaan ihan vaan sinne, mihin oli vähiten jonoa. Parhaiten mieleen jäivät islantilainen sekoitus klassista ja elektronista musiikkia, Ólafur Arnalds ja Reykjavikin sinfoniaorkesteri, jonka konsertit myös sisältyivät rannekeen hintaan. Björkiäkin olisi päässyt kuuntelemaan rannekkeen hinnalla, mikäli olisi jonottanut yhden tuhannesta rannekkeenhaltijoille jaetuista lipuista. Jonossa olisi luultavasti joutunut seisomaan aamuseitsemästä, joten päätimme, ettei show ole sen arvoinen. Björkin showt jatkuvat festarin loputtuakin, täytyy harkita, josko vielä ostaisimme liput myöhemmin.

Tyhmää festareissa oli se, että Nikon takki varastettiin yhden taidemuseon vartioimattomasta narikasta. Loppuilta meni takkia ja varasta etsiessä, mutta tuloksetta. Ei auta Nikon muu kuin ostaa uusi takki.. Asia harmittaa erityisesti, koska kaikkien mukaan Islanti on superturvallinen maa, eikä täällä pitäisi olla varkaita. Oma takkini oli ihan saman lailla siellä narikassa, koska elimme uskossa, ettei täällä varasteta. Enää en kyllä jätä mitään vartioimatta.

Kun festarit olivat ohi, oli taas aika suunnata pois sivistyksen parista. Lähdimme nyt viikonlopuksi katsomaan itäistä Islantia. Matkan varrella saimme nähdä mm. kuuluisan vesiputouksen, joka purskahtaa kallionseinämästä, joka muistuttaa kuin jättimäisiä urkupillejä. Toinen nähtävyys oli jäätikköjärvi, eli järvi, johon jäätiköstä irronneet suuret, siniset veistosmaiset jäälautat ovat jääneet kellumaan. Niiden seassa ui ihania, söpöjä hylkeitä, joiden nenä aina silloin tällöin pulpahti pinnalle. Matkalla näkyi lisäksi poroja. Olimme tällä kertaa reissussa Norjalaisen pariskunnan kanssa. Autossa laulu raikasi ja saimme oppia kaikenlaista Norjasta ja norjalaisesta kulttuurista. Pohjoismaalaiset tulevat kai aina hyvin keskenään toimeen.

Niko täytti lauantaina reissun päällä 24 vuotta. Olin salakuljettanut Reykjavikista asti hänelle palan kakkua ja limsaa, joita toin sitten laulun kera hänelle aamulla sänkyyn. Illalla söimme juhlan kunniaksi kotitekoiset hampurilaisannokset. Kuvassa olen jäätikköjärvellä ja totean jälleen kerran, että Islannissa ihan vähän tuulee..

Muuta kertomisen arvoista on, että vietimme vaihtareiden kesken kansainvälistä ruokailuiltaa. Yksi saksalaisista pojista ja muutama ranskalainen lupasivat laittaa omien maidensa perinneruokia. Saimme maistaa saksalaisia nuudelityyppisiä Speztl´jä ja ranskalaista Tartiflettea, eli peruna-juusto -paistosta. Kummatkin oli oikein herkullisia! Samaan syssyyn pidimme Monty Python -illan. Nauroimme porukalla taukoamatta kahden elokuvan ja lukuisien sketsien ajan. Ruoka- ja Monty Python -ilta pidettiin kokonaisuudessaan meillä. Ihan sopuisasti mahduimme viisitoista henkeä 31een neliöömme :D

10.9.2011

Halusimme Nikon kanssa organisoida vaihtareille täällä retken Hveravelliriin, yhteen luontokohteeseen, n 200 km päähän Reykjavikista. Niinpä laitoimme facebookin ilmoituksen retkestä ja kutsuimme kaikki halukkaat osallistumaan. Kukaan kuitenkaan ei ilmoittautunut lähtijäksi. Koitimme vielä värvätä kavereita mukaan tekstiviestein ja kävelimme jopa Reykjavikin pääkatua edestakaisin tavataksemme jonkun, joka lähtisi meidän mukaamme. Tästä huolimattakaan emme saaneet yhtikäs ketään lähtemään mukaan. Oli aikamoinen pettymys, ettei retkemme kelvannut kenellekään.. Kaikkien mielestä homma oli liian kallis vaikka olimme saaneet neuvoteltua itsellemme jo vuokra-autonkin talvihinnaston mukaiseen hintaan vaikka elettiin vielä kesäsesonkia. Kaikki uskoivat hintojen tulevan vieläkin alaspäin. Me taas Nikon kanssa olimme sitä mieltä, että reissaaminen kannattaa nyt, ennenkö talvi tulee. Talveksi täällä tosiaan suljetaan useat tiet, eivätkä monetkaan retkeilymajat ole auki enää lokakuussa. Siispä lähdimme matkaan kahdestaan, perjantai-aamuna klo 8 linja-autoasemalta. Bussilla siis, koska autonvuokra kahteen pekkaan ei ole kannattavaa. Bussimatka olikin sitten elämys :D Alkuun ihmettelin, miksi tuon reitin kulkeminen oli kielletty muulla kuin nelivetoisella autolla, mutta ymmärsin asian erittäin hyvin, kun tulimme loppupuolelle matkaa. Tie oli niin töyssyinen, että tyhjät penkit bussissa kolisivat yhteen. Kuljettajakin varoitti meitä, ennen töyssyisen tien alkua, että nyt alkaa sitten ”Crazy road”. Tavarat tärisivät alas hattuhyllyiltä ja mutterit lentelivät irti penkeistä. Pysähdykset tuntuivat kuin keitailta. Niitä oli kaksi, ensimmäinen kuuluisalla Geysirillä, joka suihkaisee ilmoille kiehuvankuuman, valtavan vesipatsaan joka kolmas minuutti. Geysirillä oli muitakin luonnonmuodostumia, kiehuvia lähteitä ja kirkkaita puroja. Toinen pysähdys taas oli Gullfossilla, jättimäisellä vesiputouksella. Se oli kaikessa jylhyydessään vaikuttava. Mistähän sitä vettä riittää virrata jatkuvasti niin valtaisalla voimalla..?

Iltapäivästä pääsimme perille Hveravelliriin. Siellä meitä odotti kodikas, n. 20 hengen retkeilymökki. Mökin pihapiirissä oli taas kuumia lähteitä joka lähtöön. Oli raikkaan vaaleansinistä lampityyppistä, että minitulivuorta muistuttavaa, jatkuvasti vesihöyryä ilmaan syöksevää muodostumaa. Aikamme lähteitä ihmeteltyämme suuntasimme kävelylle. Mökiltä lähti kävelyreittejä, joiden kulku oli merkitty maastoon puisilla merkkitikuilla. Lähdimme seuraamaan 11 kilometrin mittaisen reitin kepukoita ja pääsimme näkemään ihanaa Islannin luontoa. Maasto on niin aukeaa, että tuntuu kuin pystyisi näkemään Grönlantiin asti. Inahdustakaan ei kuulu mistää, eikä mitään elävää, matalaa maastokasvillisuuttalukuunottamatta ole näköpiirissä. Se tyhjyys tuntuu hassulta. Välillä on kyllä ikäväkin puita. Olipa tuokin kävelyreissu melkoisen tuulinen.

Seuraavan päivän kävelyreitiksemme valitsimme 22 kilometrin mittaisen reitin. Suuntasimme Islannin retkeilymajajärjestön mökille, joka sijaitsi 11 kilometrin matkan päässä Hveravellirin mökistämme. Mäen päältä näimmekin sitten, 11 kilometriä käveltyämme, pikkiriikkisen mökin laaksossa, jonka halki virtasi kirkas, jääkylmä joki. Juuri sopivasi vähän ennen mökille pääsyämme alkoi sataa, joten laitoimme töppöstä toisen eteen ja kiirehdimme majalle pitämään sadetta. Pikkumökissä oli tunnelmaa. Se oli vuoden ympäri auki, mutta henkilökuntaa ei ollut paikalla. Näin ollen astelimme sisään pieneen tupaan ja istuimme kaasulämmittimen ääreen kuivattelemaan ja syömään mukaan otettua lounasta. Voitte arvata, että maistui tonnikala hyvältä kylmästä sisään, kävelyreissun ja kastumisen jälkeen päässeille reissupekoille. Kun lounas oli syöty, oli aika palata päämajallemme Hveravelliriin. 11 kilometriä taas käveltyämme meitä odotti perillä palkinto. Nimittäin kuuma kylpy. Hveravellirin retkeilymajan pihalle oli rakennettu kuuma lähde johtamalla putkilla vuorilta kylmää vettä ja kuumasta lähteestä kuumaa vettä altaaseen. Vesi sekoittui altaassa n. 40-asteiseksi ja siinä olisi voinut kölliä vaikka koko illan.

Sunnuntaina oli meidän aika taas lähteä bussilla kohti kotia. Meidän kanssa samanlaisen viikonloppureissun Hveravelliriin oli päättänyt samana viikonloppuna tehdä eräs Kanadalainen Al. Hänen kanssaan olimme jo Hveravellirissä vähän rupatelleet, mutta vielä paremmin häneen tutustuimme 5 tunnin ajomatkalla takaisin Reykjavikiin. Linja-autofirman tila-auto, joka meitä nyt kuljetti, eikös muutakaan, kuin hajosi ”Crazy roadilla”. Kuljettaja arveli ajaneensa vähän liian lujaa töissyihin, jolloin jokin oli mennyt rikki. Lopun matkaa jouduimme jännittämään, pääsisimmekö kolisevalla autolla takaisin Reykjavikiin. Onneksi pääsimme.

Tänä viikonloppuna sen sijaan meidän oli tarkoitus tehdä yliopiston järjestämä reissu Reykjavikin ympäristöön. Tarkoituksenamme oli mennä katsomaan perinteikäastä islantilaista lampaiden kokoamista. Kyseessä olisi ilmeisesti ollut juhlalliset menot lampaiden saamiseksi koottua, niiden oltua koko kesän vapaana ympäriinsä, vuorilla ja aukeilla. Retki kuitenkin peruttiin viime hetkellä. Tämä oli kova pettymys, tämä kun olisi ollut varmasti hieno kokemus ja varmaan ainoa mahdollisuus nähdä tuollainen juhla. Koitimmekin siis lohduttautua järjestämällä korvaavaa toimintaa. Tänään järjestimme vaihtareille läheiselle, Esja-nimiselle vuorelle kiipeämisreissun. Tällä kertaa saimmekin 10hengen retkikunnan kokoon. Ilma oli aivan mahtava, mikä täällä on epätavallista. Kaikilla meistä oli, kylmyyteen ja tuuleen jo varautumaan oppineina, aivan liikaa vaateita päällä, päivä kun oli oikein aurinkoinen ja tyynikin. Retki oli mukava vaikka välillä jouduimme huimiinkin paikkoihin kiivetessämme ja olemaan tarkkana, ettei vain jalka lipeä. Huipulle pääsy tuntui saavutukselta ja näkymät olivat palkitsevat. Retkikunnan väki oli oikein mukavaa ja oli hauska taas tutustua ihmisiin. Päivä oli kuitenkin pitkä, kotona olimme vasta ilta seitsemältä.. ..ja huomenna on taas lähtö aamu kahdeksalta. Tällä kertaa Snaefellsnesiin.

30.8.11

No nyt on koulukin päässyt jo vähän alkuun. Eilen oli orientation day eli informaatiotilaisuus yliopiston palveluista ja kursseista ja käytännön asioista. Siellä ei tullut kyllä mitään sellaista tietoa, jota jo emme olisi Nikon kanssa tienneet, mutta taas tapasimme uusia ihmisiä, eli jotain hyötyä tuostakin. Yksi jenkki alkoi suunnitella 4-päiväistä hiking-reissua ja pyysi meitä mukaan. Reissuun täytyisi lähteä mahd. pian, sillä tarkoitus olisi yöpyä retkeilymökeissä jotka suljetaan talveksi eli ensi viikolla. Meillä on kova into lähteä, mutta vähän mutkia matkassa, mm. koska meiltä puuttuu varusteita, mm. makuupusseja emme tuoneet mukanamme ja mun vaelluskengät on postissa jossain Tanskan ja Islannin välillä vasta tulossa. Myös se, että kurssien ensimmäiset luennot on nyt ja, että sääksi on luvattu sateista vähän häiritsee päätöstä siitä, viitsimmekö lähteä.

Kirjatkin ehdin jo tulevia kursseja varten käydä yliopiston kirjastolla kopioimassa. Mun luennot kuitenkaan ei ala ennenkö ensi viikolla. Nikolla kun on koulua jo tällä viikollakin melkein joka päivä.

Kävimme Nikon kanssa harjoittamassa Islantilaisten lempiharrastusta, nimittäin uintia. Täällä on paljon hienoja uimahalleja, joiden vesi on mukavan geotermaalisesti lämmitettyä. Uimahalleissa on aina myös oikein kuumiakin altaita, joissa paikalliset rentoutuu. Me kävimme Reykjavikin suurimmassa uimahallissa ja pääsimme lillumaan 42-asteiseen veteen. Alkuun tuntui vähän liiankin kuumalta, mutta kokemus oli silti mukava. Täällä uimahallit on lähinnä maauimaloita. Niin tuokin oli. Aika hauska tunne olla ulkosalla, pää vain viileässä ilmassa, kun muu vartalo on höyryävän kuumassa tai ainakin lämpimässä vedessä

Me on nyt istuttu vähän iltoja muiden vaihtareiden kanssa. Ihan kivan tuntuisia ihmisiä. Vielä on keskustelut vähän pintapuolisia, niinkuin että mistä maasta tulet, mitä opiskelet jne, mutta varmaan näistä voisi matkakaveriakin saada. Nikon kanssa meinataan nimittäin jossain vaiheessa vuokrata auto ja ajella ympäriinsä Islantia, siinä hommassa olisi hyvä, jos reissussa olisi mukana vähän useampi kustannuksiinosallistuja.

Täällä eletään nyt varmaan kesän viimeisiä päiviä. Vähän jännittää, miten hurjan kauhea ilma täällä talvella tuleekaan. Yhtenä päivänä jo satoi niin vaakatasossa, ettei sateenvarjosta ollut pienintäkään apua. Täytyis nyt viettää kai kaikki aika ulkona kun sää on vielä siedettävä ja säästää sisätiloissa tehtävät jutut talvelle. On me silti jo kahdessa Islannin historiasta kertovassa näyttelyssä käyty, kun ei oo maltettu odottaa :D

Islannissa ollaan 8)

21.8.2011

No niin, nyt ollaan sitten Islannissa! Lentokoneen ikkunasta näkyivät jännittävät, seikkailuihin houkuttelevat maisemat. Tulimme Nikon kanssa Reykjavikiin yhden lukuvuoden mittaiseen opiskelijavaihtoon. Aikaa tonkia joka kolkka tästä saaresta on siis noin yhdeksän kuukautta. Mukava olisikin kierrellä autolla tätä maata, mutta katsotaan nyt, miten koulu antaa myöten useamman päivän todennäköisesti vaativille reissuille. Me on oltu täällä nyt viisi päivää ja aika on kulunut aika lailla uuteen kotikaupunkiin tutustuessa ja käytännön asioita hoitaessa. Meillä on siis täällä kämppä, jonka vuokraamisesta olimme yksityisen vuokraisännän kanssa netin välityksellä sopineet. 31 neliömetrin(lue postimerkin) kokoinen yksiömme sijaitsee ihan Reykjavikin keskustassa ja yliopistolle on tästä matkaa n. 15 minuuttia kävellen. Meidän vuokraisäntä oli meitä vastassa bussiasemalla kun tulimme lentokentältä. Hän kyyditsi meidät kämpällemme ja näytti vähän ympäristöä. Huoneisto on kyllä soma ja näyttää samalta kuin ennalta saamissamme kuvissa. Mutta aika likaista oli kyllä tullessamme. Siis eikun ensimmäisenä kokonaisena päivänämme täällä supermarketista siivousvälineitä ostamaan, naapurista pölynimuria lainaamaan ja siivoamaan! Ensimmäisiä asioita Islannissa olivat myös paikallisessa väestörekisterikeskuksessa ja yliopistolla ilmoittautumassa käynti. Lisäksi olemme ehtineet jo käydä kokeilemassa muutamaa ravintolaa ja lukuisia kahviloita täällä. Kahviloita tosiaankin riittää, varmaan niitä on jotain 2 per jokainen asukas :D Joskaan sekään tietysti ei ole huima saavutus, asukkaitakaan kun ei ainakaan tunnu olevan paljon kahta enempää. Tosissaan puhuen on Islannissa kai jotain 300 000 asukasta joista n. 200 000 asuu tässä Reykjavikin alueella. Niko sanoi osuvasti, että Reykjavik on kuin joku alppikylä. Sellainen tästä paikasta kyllä tuleekin mieleen. Keskusta on pikkiriikkinen ja iikkeet tuntuvat sijaitsevan kaikki yhden kadun varressa ja myyvän vain ja ainoastaan, mitäs muutakaan kuin islantilaisia villapaitoja! Nojuu, ja joitain muita matkamuistoja. Opinnot meillä alkaa viikon kuluttua. Odotan innolla islannin kielen oppitunteja. En kyllä tiedä, ehdinkö yhdeksän kuukauden ajassa tätä kieltä oppia, on se kuitenkin sen verran hurjan kuuloista. Ja asiaa ei tee yhtään helpommaksi se, että kaikki paikalliset vauvasta vaariin puhuvat todella hyvää englantia ja vieläpä mielellään. No, ei pidä ottaa paineita, olen tullut tänne kuitenkin oppimaan, ennemmin kuin islannin kieltä tai oikeustiedettäkään, elämää.

Eilen täällä oli kansanjuhla ja kerrankin oli ihan oikeasti ihmisiä liikkeellä. Muina päivinä on tuntunut, kuin kaikki muut täällä, paitsi me, olisivat kuulleet radiosta varoituksen radioaktiivisesta säteilystä ja sulkeutuneet koteihinsa. Ei nimittäin ketään missään. Ja jos jotain ihmisiä on näkynytkin niin ne ovat olleet saksalaisia turisteja. Mutta takaisin kansanjuhlaan: Oli kyseessä jokin Marathon-tapahtuma ja varmaan jok´ikinen Reykjavikilainen oli juoksemassa, kukin valitsemansa mittaisen matkan. Juoksun jälkeen oli koko kaupunki täynnä tapahtumia ja ihmisiä. Lounaaksi kävimme kotimme nurkilla ilmaisilla vohveleilla, joita ihmiset jakoivat kotipihoiltaan. Iltaruuaksi saimme ilmaiset hotdogit, joita kotikadullamme sijaitseva nakkikioski jakoi juhlan kunniaksi. Lisäksi kävimme katsomassa mm. yhtä kitaransoittajaa yhdessä taidemuseossa, seppien työnäytöksiä ja yhtä poikaa joka soitti kitaraa ja lauloi omalta parvekkeltaan kadulla eisovalle yleisölle. Illalla oli megalomaaninen puistokonsertti ja ilotulitus.

Sanotaan, että Islannissa on nimestään huolimatta yllättävän lauhkea ilmasto. Lähinnä tämä johtuu Golf-virrasta, joka täällä lämmittää niin, ettei lämpötila talvellakaan tavallisesti laske paljoa alle nollan. Näin elokuun lopulla tuntuu täällä minusta kyllä kylmältä. Suomessa näihin aikoihin voi olla hyvinkin vielä helteitä, mutta täällä on totisesti jo syksy. Nahkatakissakaan ei ole tullut yhtään liian kuuma.. Ostinkin itselleni nyt oikein hightech-takin talven varalle. Maksoin itseni kipeäksi, mutta tämän pitäisi nyt olla ”extremely sitä” ja ”extremely tätä”. Näin siis urheiluliikkeen myyjien sanoin eli oikein vettä- ja tuultapitävä jne. Ainakin sateita ja tuulta vastaan täällä on talvella hyvä ollakin suojattuna.Takki ostettiin muuten läheiseltä ostoskeskukselta, jossa jo ehdimme myös Nikon kanssa pyörähtää. Ostarilla pääsimme myös kokeilemaan itsepalvelu-frozen joghurt –paikkaa. Siellä sai kippoonsa tursottaa erivärisiä ja –makuisia pehmiksiä ja heitää sekaan mitä erilaisempia nonparelleja, karkkeja, kastikkeita ja muita. Luomus sitten punnittiin ja maksettiin painon perusteella. Näihin islantilaisiin slvästi uppoaa kaikki, mikä on kirkkaan väristä ja makeaa. Täällä ymmärretään hyvän päälle niin, että tuntuu, että ihan mitä tahansa saa halutessaan toffeella tai suklaalla kuorrutettuna. Yksi ilta tilasin kahvilassa wieniläisen vohvelin. Kyseessä oli pinnalta kovaksi sokerikuorrutettu jättimäinen vohveli, jota ympäröivät suklaakastikeraidat ja kermavaahtoruusukkeet. Ei ollut hassumpaa ;P

Toinen hankinta, jota olen suunnitellut ovat vaelluskengät, joilla voisi käydä seikkailemassa ympäri saarta tätä omintakeista luontoa tutkimassa. Ovat vaan hurjan kalliita täällä tuollaiset kengät, eikä se, että takki jo maksoi maltaita, yhtään helpota ostopäätöstä.

Vähän taisi tulla yhtäkkiä mulle tämä kylmyys ja jotenkin erilainen kylmyys tämä onkin, kuin Suomessa, kun tuntuu, että se menee vaatteiden alle riippumatta siitä, miten paljon on päällä. Näin ollen tulinkin sitten heti kipeäksi. Nyt olen kaksi päivää potenut kurkkukipua ja flunssaa kotona. Aika kurja juttu ajatellen, että olisi niin paljon nähtävää ja hauskaa koettavaa ennenkö koulukin alkaa jne. Niko onkin nyt saanut käydä sitten yksin jazz-jameilla ja mutamassa uimahallissa sillä aikaa kun olen potenut flunssaani. Harmittaa, mutta eipä tällaisille mitään voi.

Olen monesti koittanut saada valokuvaa kaduista täällä. Niitä reunustavat toinen toistaan suloisemmat pikkiriikkiset talot, joiden seinät on päällystetty aaltopellillä ja maalattu mitä mielikuvituksellisemmilla väreillä. Valokuvissa kadut eivät kuitenkaan näytä miltään ja jotenkin kuvan aina valtaavat jättimäiset jeepit, jollainen täällä muuten on joka perheellä. Täytyy jatkaa vielä yrittämistä, yksi onnistunut kuva nimittäin kertoisi paljon siitä, miltä täällä näyttää.

Asiasta kolmanteen, täällä on tosi paljon kissoja! Ihania ovatkin. Pelkästään tässä meidän talossa asuu varmaan ainakin 7 kissaa. Silläkin naapurilla, josta pölynimuria lainasimme, on kuulemma neljä kissaa. Täällä ne juoksentelevat vapaina, ihan keskellä kaupunkia. On kyllä niin rauhallista, ettei niillä varmaan mitään vaaraa olekaan. Harvoin meidänkään ikkunan alta autoja kulkee. Välillä kun me on pidetty ovea auki, tulee kissat sisällekin ja kun on syöty tuossa kotipihallamme, ne on hypänneet pöydälle. Mutta ei niistä silti mitään harmia ole, iloa ennemminkin.

Ostin muuten kaupasta maitona piimää. Tölkissä luki lätt ab mjólk ja se oli ihan samannäköinen, kuin Valion maitotölkki. Sisältö yllättikin paksuna piimänä.