21.2.2012
Meilla oli upea hiihtoreissu pohjoiseen täällä! Uskoin ettei laskettelusta täällä tulisi mitään, kun on aina niin tuulista ja sateista, eikä lunta ole paljoa. Mutta kaikkien odotusten vastaisesti Akureyrissa olikin upea keli. Aurinko paistoi ja pakkasta oli ehkä maksimissaan 2 astetta. Rinteitä oli kahdeksastatoista auki seitsemän, lunta kun ei ihan tarpeeksi ollut, mutta seitsemän rinnettä riitti hyvin kahden pæivæn lasketteluun. Reissu oli muutenkin erinomainen mistä kertoo mm. Se, että menomatkalla poikkesimme erääseen olutpanimoon. Siellä saimme tietoiskun oluenvalmistuksesta ja saimme maistaa eri oluita. Minustakin, vaikka en oluen ystävä olekaan, oli hieno päästä maistamaan juuri valmistunutta olutta suoraan säiliöstä ja maistuihan se minustakin aivan erilaiselta kuin koskaan ennen maistamani olut. Akureyri on Islannin toisiksi suurin „kaupunki“. Meidän suomalaisten suurkaupunkilaisten (;)) mielestä se oli kyllä kärpäsen kakka. Laskettelupäivän jälkeen kävimme paikallisessa uimahallissa lillumassa kuumissa altaissa, mutta eipä siinä kaupungissa paljon muuta nähtävää sitten ollut.
Opinnoissa minulla menee kivasti. On lähinnä kieltenkursseja, eli aika erilaista kuin Turussa ja aika helppoa. Yhtä esseetä olen nyt kyllä vääntänyt „Law of Armed Conflict“ -kurssiin. Mielenkiintoistahan se on mutta tosi vaikeaa, koska en Suomessa ole tähänastisissa opinnoissani joutunut koskaan kirjoittamaan mitään. Olen nyt taas vähän innostunut ruotsistakin ja otin yhden ruotsinkurssinkin. Siellä on jännää, kun on ihmisiä eripuolilta maailmaa, jotka tosissaan lukevat ruotsia pääaineenaan. Ruotsin kieli tuntuu suomalaisesta hassulta pääaineelta keskieurooppalaiselle tai jenkille. Ja varmaan se on heille myös aika paljon vaikeampi oppia, kuin suomalaiselle. Me sentään kuulemme ruotsia jatkuvasti.
Täällä alkaa jo vähän tuntua, kuin olisi kevät tulossa. Lumet on sulaneet pois ja pimeys alkaa vähän helpottaa. Aika sateista on kyllä keli nyt ja voi olla että tulee vielä uudet lumet silti. Lumi ei kyllä haittaisi tietenkään yhtään, vähän suunnittelimme mennä yhteen läheiseen laskettelukeskukseen vielä laskettelemaankin. Pidimme muuten taas eri maiden ruokiintutustumisiltaa. Jokaisen maan edustajan tuli valmistaa toisille ruokaa omasta maastaan, siten että kaikki saivat maistaa. Nikon kanssa teimme makaroonilaatikon, josta kyllä tykättiin. Eihän se nyt tietysti mikään perinneruoka ole, mutta aineksia mustaanmakkaraan ei taida täältä saada, eikä meistä Nikon kanssa taida olla kalakukonkaan tekijöiksi, hehheh.
Nyt lauantaina pääsimme maistamaan myös islantilaisia perinneruokia. Kyseessä oli vaihtareille järjestetyt maistiaiset, jossa kukin pääsi maistamaan perinteikästä islantilaista ruokaa. Ruokalajit kuulostivat etovilta, listalla oli lampaanpäätä, lammasmakkaraa, verimakkaraa, lampaanlihahyytelöä, lampaan kiveksiä, lanttumuusia, kuivatettua kalaa, islantilaista leipää, hapatettua valasta ja tottakai, islannin lemmikkiällökästä, mädätettyä haita. Täytyy sanoa, että harvoin minusta ruoka on pahaa, mutta mainituista ruuista en voi kyllä minkään sanoa olleen erityisen hyvää. Mädätetty hai oli hirveän makuista, sen nyt arvasin,eipä sitä mädäntyneeltä lihalta voi kovin suuria vaatimuksia asettaa, mutta yllätykseksemme se ei ollut kaikkein hirveintä. Lampaan pää oli ihan hyvää, melkein tavallisen lampaanlihan makuista. Tilaisuus oli hienoinen pettymys, kaikille syöjille kun ei riittänyt istumapaikkoja ja organisoinnissa oli muutenkin puutteita, mutta tulipahan maistettua kaikkia perinneruokia kertaheitolla. Vaattet menivät seuraavana aamuna pesuun, kaikki kun haisi ihan hailta tuon koettelemuksen jäljiltä..
