23.4.2009

SnackBar laitettiin kiinni viikkoo ennen kauden loppua. Viimenen päivä oli melkein tunnelmallinen: "vikaa kertaa sitä ja vikaa kertaa tätä.." Seuraavana päivänä siivottiin mesta kesäkuntoon. Oli kiva nähdä lopun lähestyminen konkreettisesti, kun korjattiin suurin osa systeemeistä pois ja loput peitettin elmukelmulla. Viimesen viikon oon ollu ja oon pääravintolalla. Ohjelmassa on siivoomista ja istuskelua. Kymmeneen asti aamulla saadaan siivota, jonka jälkeen on raflalla näytettävä siltä, että kaikki olis normaalisesti auki, eli siivoominen asiakasalueella on kielletty. Vasta sunnuntai-iltana on lupa siivota tosissaan, tulee pitkä ilta.

Meillä oli sellanen kaudenpäättymisjuhla, että ajettiin naapurikaupunkiin Fissiin. Siellä päästiin semmoseen huvipuistolaitteeseen, joka heilautti meidät johonkin 7 metrin vapaapudotukseen. En ollu pitkiin aikoihin semmosta tehnykään ja oli huiman jännää :)) Lisäks saatiin Masnerin laskuun ihanat ruuat ja juomat paikan päällä!

Eilen oltiin Serfauksen hyväntekeväisyys-AdventureNightissa. Meiän pesti oli myydä arpoja, joiden tuotto meni syöpätutkimuksen tueksi. Koko tempaus oli, niinkun täällä totuttua, lastentarhan retkipäivä. Ennen lähtöä oli mm. kontrolli, että kaikki oli pukeutunu asianmukasesti -__- Ja meiät motivoidakseen oli pomo keksiny tehdä touhusta kilpailun: Joka myis eniten arpoja, sais 30euron edestä Masnerin juomalipukkeita. Sain parikseni yhden Andrén, joka halus voittaa kisan. Itekin innostuin, kun huomasin porukan ostavan arpoja satasen setelein 8) Johdon sihteerihän oli jossain vaiheessa menny laskuissa sekasin, eikä loppujenlopuks tiedetty, kuka kisan voittaja oli.. Myyminen oli kummiskin ihan hauskaa ja menipähän aika nopeesti tosissaan yrittäessä ja rahat vielä hyvään tarkotukseen. Me Masnerlaiset satiin arpojamme myymällä kokoon jotain 5000 euroo \o/ Bisnesnaisena myin vilkkuvan lippiksenkin, jotka meille laitettiin päähään kierrosta alotettaessa.. ..syöpätutkimuksen hyväks ;)
Eilen kyllä huomas taas, että kyseessä on pikkunen kylä. Kylillä, kun kävästiin, oli jokaikinen vastaantuleva turisti päivän mittaan käyny meiän ravintolalla syömässä. Ja arpoja myin mm. Serfauksen pormestarille, sikotaudin todenneelle lääkärilleni ja useemman Serfauksen ravintolan tarjoilijoille ja ravintolapäälliköille. Oon varmasti syöny kylillä jokaisessa kohtuuhintasessa ravintolassa.
Kellon käydessä kymmentä, kun meidän oli jo tarkotus lähtee takas kohti Masneria, tulikin pomolta erikoinen käsky jatkaa myymistä. Lähtöö oli kuulemma siirretty puol yhdekstoista. Joka iikka oli jo ostanu arpansa ja oli hirveetä tungettelua mennä ihmisiltä viidettä kertaa kysymään, että joskos arpoja tahtoisivat, vielä kun Adventure Night -show oli käynnissä ja porukka olis sitä tahtonu seurata. Ilmeisesti oli osa meiän porukasta saanu tarpeekseen arvoista ja menny juhlapaikan baariin kaljalle. Senkös oli sitten hiihtokeskuksen ylin johto nähny ja Martin, Masnerin pomo oli saanu asiasta palautetta, mikä oli johtanu sen outoon käytökseen. Noh, joka tapauksessa päästiin takas ravintolalle joskus yhdentoista aikaan ja tulipahan taas kevyt työpäivä klo 7.45 - 23.00 8)
Tänään mulla onkin vielä viimestä kertaa vapaata, ilmeisesti, koska mulla on liikaa tehtyjä tunteja tms, who knows. Olin rinteessäkin toteemassa, ettei laskemaan yksinkertasesti pysty enää. Yöllä oli jälleen tullu vielä lunta, eikä rinteitä oo parin hassun asiakkaan takia viittitty lanata. Suojasäälumessa kun yhden rinteen alas räpiköin, olin saanu tarpeekseni :D Olipahan kauden viimenen lasku.

outouksia 18.4.2009

18.4.2009

Kirjasin vähän juttuja täällä, mitä en oo ennen nähny/mihin ei törmää Suomessa. Suurin osa, ravintolassa kun oon töissä(nojoo ja muuten vaan syöppö ;) ), ruokaan ja juomaan liittyviä:

- Wein gespritzt = viiniä ja vettä sekasin. Hyhhei, miten semmosta voi juoda? Usein ihmiset semmosta silti tilaa.
- Radler taas on olutta ja limua sekasin. Spritella jatkettu olut on täällä mailman tavallisin asia.. ..ja itseasiassa tosi hyvää.
- Täkäläisistä jälkkäreistä mulle ihan uusia on ainakin "Germknödelit", jotka on melkein kun raakoja, luumuhillotäytteisiä sämpylöitä ja "Kaiserschmarren", joka on käytännössä makeeta munakasta.
- Glühwein, joka on melkeen sama, kun Suomen glögi, elikäs kuumaa viiniä. Täälä juoma ei kummiskaan oo mikään joulu-, vaan talvijuoma.
- Rattrakit, eli lumikissat, ne rinteenvalmisteluautot. Varmaan semmosilla Suomenkin laskettelurinteet litteiksi ajelevat, enpä vaan oo koskaan ite semmosta vehjettä ennen nähny.
- Älytön pomo-on-kuningas -ajattelu. Disneyllä toiminta oli vähän saman suuntasta, mutta kotomaassa en koskaan vois kuvitella, että ammatillisessa hierarkiassa ylempänäoleva sylkis sillai alaistensa niskaan, kun täällä. Itekin oon joutunu peseen pomon pyykkejä vapaa-ajallani.. ..eikä se edes kiittäny.
- Apfelgespritzt = vettä ja omenamehua suhteessa 50/50. Kaiken ne täällä laimentaa vedellä. Pilalla sekin omenamehu.. ;)
- Almdudler on yrttilimua ja superhyvää
- RedBullia mydään täällä metallisissa pulloissa. Marketin hyllystä löytyy myös valmis sekotus RedBullia ja Colaa.. ..ei mitään erityisen herkkua.
- Se valtaisa ApresSki, johon kylillä törmää ja joka ei kuulemma edes oo mitään verrattuna inasen isompien kaupunkien ympärille kehittyneiden hiihtokeskusten iltaelämään. Joka tapauksessa joka iikka seisoo baaripöydillä monot ja toppahousut jalassa ja osaa jokaisen varta vasten kyseessäolevan vuoden ApresSki-juhlintaan tehdyn kappaleen ulkoa. Kappaleista mainittakoon senniminen kuin "Wir haben Serfaus überlebt" (saks. selviydyimme Serfauksesta hengissä)
- Juomarahakulttuuri. Kuinkahan useesti mua pidettiin alkukaudesta pihinä sikana, kun en ymmärtäny, että jotain juomarahaakin kuuluu antaa. Nää saattaa ravintola-alalla saada juomarahaa satoja euroja päivässä.
- Se mieletön huomaavaisuus, mistä oon ennenkin kirjottanu. Ruokasaliin tullessa ei saa unohtaa toivottaa hyvää ruokahalua. Näiden versio "Guten Appetit":sta kuuluu "Mahlzeit!"
- Fashing. Eli se näiden vappu jossain maaliskuun loppupuolella, jolloin meillä oli naamiaiset. Ikävä kyllä mulla ei oo mitään havaintoo, mihin juhla liittyy, eikä sillä oo mitään vastinetta Suomessa.
- Hullu rommin kulutus ja kaiken pilaaminen rommilla. Kaakaon seassa rommi on ihan ehdoton, mutta eipä ole tavatonta sitä humpsauttaa teen tai glühweinin sekaan. Tee rommilla on nimeltään Jagatee ja rommikaakao Lumumba.
- Boten Annan saattaa täällä ApresSki-humun seasta kuulla saksaksi.. ..kukahan senkin keksi kääntää.
- Autojen rekkarit aiheuttaa loputtomasti riemua. Saksan ja Itävallan autot kun on rekisteröity niin, että rekisterinumero sisältää rekisteröintikaupungin tunnuksen. Hampurista kotosin olevat jaksaa varmasti useemman minuutin hihkua, mikäli täällä näkevät Hampurin tunnuksella varustetun rekisterinumeron

11.4.2009

Iskä sano alusta asti, että mun pitäis täällä mennä hiihtokouluun, että oppisin kunnolla laskeen. Olihan se suunnitteilla, mutta jotenkin aina lykkäsin hommaa. Nyt olin päättäny, että ens kerralla, kun mulla on vapaata, otan lasketteluopettajan. Oishan semmonen ainutlaatunen tilaisuus ja nyt mulle vielä edullista. Noh, enkös sitten tullu kipeeks ja nyt vaikuttais siltä, ettei kellään enää oo loppukautena vapaata.. Harmittaa. Vaikka nojoo, nyt on kyllä rinteetkin siinä kunnossa, että kivet paistaa lumen alta ja lumi on yhtä mössöö. Eli taitais joka tapauksessa olla laskemiset nyt laskettu. Menipäs se talvi äkkiä. Sairastin sopivasti(oik. ärsyttävästi) pääsiäisruuhkan yli, kun kerrankin ois ollu oikeen kunnolla tekemistä ja nyt on jäljellä kaks viikkoo seisoskelua. Oikeesti voi tulla ihan kivat viimeset viikot meiän porukalla. Melkeen aina me jotain pelleiltävää keksitään =)

9.4.2009

Noni, nyt oon taas onnellisesti takas Masnerilla. Vaikuttais, että sikotauti olis voitettu! Tänään olin vielä varmuuden vuoks lääkärillä, joka totes, että voin huomenna ruveta taas töihin! Nyt en oo enää ollu ees kipeen olonen, tänäänkin lääkäriin mentiin, kuinkas muutenkaan, kun suksilla! Muut tietysti alottaa, että oompas joo tosi kipee, kerta lasketella pystyn, mutta ihan sama. Ois melkein ollu hieno jäädä rinteeseen koko päiväks, mutta se ois tuntunu jo vähän liian moraalittomalta, kerta sairauslomalla vielä oon. Upee ilma täällä on kyllä, melkein T-paidalla pystyis laskeen. Nojoo, on kyllä jonotkin sen mukaset. En oo koskaan nähny niin hirveetä tungosta hisseille, kun tänä aamuna oli. Meinasin kyllä, että yhden vapaapäivän pitäisin vielä, että yhen kerran vielä pääsisin, vaikkakin tossa sohjossa, laskeen ennenkö kotiin tuun.

Sairauskaranteenillani huomasin, että porukka tuntee mut pelottavasti täällä. Hissimiehet huutelee "Finni"ä, vaikka on privaattivaatteissa ja melkein koitan pysyä tunnistamattomissa. Hiihtokeskuksen toimistollakin, kun kävin, kysy virkailija, että "sinäkösse olet se Noora?" :D Mulla tietysti, ei ollu mitään havaintoo, mistä mies mun nimen ties, saati kuka se ite oli. Täällä kai sitten sana vaan kiirehtii ihmiseltä toiselle. Taitaa koko Serfaus jo tietää, että sairaana olin, ihme, etteivät kaupankassalla kyselleet mun vointia ;D
Pelattiin muutes tossa yks ilta Activity-nimistä peliä. Se on sellanen näiden versio Aliaksesta. Siinä kuuluu piirtää, selostaa ja esittää pantomiimia. Sillon tällön mulle osu sana, jota en ollu koskaan kuullukaan. Sillon oli mun mentävä joltain pelin ulkopuoliselta kyseleen, mitä sana mahtais tarkottaa. Yllättävän hyvin pärjäsin tällä saksallani natiiveja vastaan ja sain olla melkein ylpee itestäni. No, toisaalta sanojen saksaks selitys on mun erikoisalaa, kenellekäs muulle täällä sattuis yhtä usein niin, että olis pakko saada jotain sanotuksi, mutta asian ymmärretavyyden kannalta oleellinen sana ei kuuluis sanavarastoon.. Hiihtohississä kuulin yks päivä hyvän keskustelun: kaks teinityttöö ihmetteli, mitä kivaa hiihtamisessä voi olla, kerta kaikki liikunta tapahtuu käsissä. En varmasti olis muutamia vuosia sitten arvannu, miten sitäkin, että koulussa joka talvi jouduttiin ällöhiihtämään, vois joskus osata arvostaa. Kaimmusta nyt on tulossa vanha.
Sitten, mistä mun on jo pitkään pitäny kirjottaa, on meiän reissu Masnerkopf nimiselle vuorenhuipulle tossa vähän matkan päässä. Kaks työkaveria ja minut kiidätettiin moottorikelkalla yhden rinteen päälle, josta lähdettiin kiipeemään huipulle, joka sijaitsee muistaakseni 2828metrin korkeudessa. Pojathan tupakoitsijankeuhkoineen jäi ihan kättelyssä, kun lähdettiin skabaamaan, "kuka eka huipulla". Niitä harmitti, kun kipittelin huipulle ja itse huohottivat sata metriä jäljempänä. Olin jo vähän tottunu kiipeilijä, siihen mennessä kun olin useena päivänä peräkkäin ollu kävelyllä rinnettä ylös. Ehkä vielä hauskempi oli paluumatka. Päätettiin nimittäin tarpoo vyötärölleasti ulottuvassa lumessa takasin ravintolalle. Taas harmitti kollegoja, kun meikätyttö pääsi, kun koira veräjästä. Enhän mää nimittäin puolet miehiä pienempänä uponnu hankeen kun varovasti osasin kävellä. Kärpäsenpainoseksi ja noidaksi manasivat, kun vajosivat vähintään joka toisella askeleella vyötäisiin asti ja itse loikin lumella vieressä :D
Äiti lähetti pääsiäispaketin, sain herkkuja ja vaaleenpunasia tipuja! \o/

7.4.2009

Eilen Jakob tuli ravintolalta mua kattoon tänne alas, kuhan oli töistä päässy. Oli hienoo ja iso juttu tässä tyhmässä yksinäisyydessä.
Tänä aamuna oli posken turvotus melkein kokonaan poissa, eikä mua nyt oo enää särkeny yhtään. Menin toiveikkaana lääkäriin tarkastuskäynnille. Olin asennoitunu, että pääsisin tänä iltana takasin raflalle kavereiden sekaan ja loppuis tää yksin telkkarin edessä kököttäminen.. ..mutta ei: ensinnäkin paikalla oli eri lääkäri, kun viimeks. Se vaikutti ihan epävarmalta ja vaihto moneen otteeseen mielipidettään siitä, miten pitkään mun vielä pitäis ottaa iisisti ja jatkaa lääkkeiden syöntiä. Lopulta mies tuli tulokseen, etten saiskaan vielä tänä iltana mennä ylös ja että voisin mahollisesti jo torstaina palata töihin. Mua itketti ajatus vielä yhdestä kokonaisesta päivästä ja yöstä yksinäni. Tuntu, että Schönblick, meiän henkilökunnan kämppä pursuili tyhjyyttään ja huusi hiljasuuttaan. Nooooh, onpahan mulla edelleen leffoja, ravintolaltakin lähettivät mulle USB-tikullisen ajankulua :) ja ulkona on edelleen upee ilma, varmaan auringossa istumallakin saan jokusen minuutin kulutettua.


6.4.2009

Eihän tää sairausloma niiiin huono ookaan. Ilma on joka päivä hurjan aurinkoinen, mua särkee vaan hyvin vähän mihinkään, nukun joka aamu pitkään, istuskelen auringossa ja juon kahvia henkilökunnan kämpän parvekkeella. Nyt pitää vaan varoo ruskettumasta :D Näyttäis ehkä vähän hölmöltä, jos palaan _sairaus_lomalta poskipäät kesakoilla. Keittiönavaimenkin oon saanu nyt joka päivä lainaan. Nyt melkein ainoo huono juttu täällä on suihku.. Saa nimittäin olla pikkusen onnee matkassa, että onnistuu saamaan edes vähän lämmintä vettä sieltä ulos. Ja jos onkin onnekas, niin lämmin vesi tulee sillai yhtenä tulikuumana klönttinä, jonka jälkeen vesi sitten taas kääntyy yhtäkkiä jääkylmäks :D Noo, onpahan sentään sinistä vessapaperia.


5.4.2009

Päivä meni ihmeen nopeesti. Sain onneks meiän "Personalhaus":n talkkarin kiinni. Se on nimittäin ainoo, jolla on avaimet talon keittiöön. Ilman miestä olisin jääny ruuitta. Se pelasti mut myös kuoliaakstylsistymiseltä laittamalla mun läppärin täyteen leffoja \o/


4.4.2009

Mun vasemman korvan taakse ilmesty pahkura. Vasen poski turpos eka pikkusen ja viime yönä hervottomaks. En nukkunu koko yönä hirvittävän säryn takia. Kahden aikaan otin viimein särkylääkkeen ja selviydyin yöstä hengissä. Aamulla ajatus lääkäriinpääsystä tuntu helpottavalta. Pääsinpä taas moottorikelkan kyytiin ja kiikutetuks lääkäriin. Lääkärisetä tunnusteli poskea ja anto diagnoosinsa: sikotauti. Se on kuulemma aika tavallinen lastentauti. Lääkäri sano, ettei se oo vaarallinen, mutta että mun tarttis nyt olla aika rauhassa. Nyt sain Luojan kiitos lääkkeet ja lisäks viikon sairauslomaa. Pahinta sikotaudissa on, että se on hirviömäisen tarttuva. Siitä syystä mut käskettiin karanteeniin ja viskattiin ulos rinneravintolalta. Ei aikaakaan ja jälleen mua kiikutettiin moottorikelkalla poispäin Masnerilta. Jouduin Serfauksen kylille meiän vapaallaolokämppään yksinäni. Ajatus itketti jo etukäteen. Ei ollu siis tarpeeks paha, että joutuisin päivät tylsityyn yksinäni huoneessani, vaan illat kanssa. Karanteenin oli määrä kestää neljä päivää, joiden kuluttua pääsisin jatkaan sairastamistani kavereiden luokse Masnerille.