Karitsan syntymän todistaneena, kotona jälleen!

31.3.2012

Olimme yhdellä saarella viime viikonlopun. Sinne piti tietysti mennä lautalla.. Lauttamatka oli kamala. Oli melko tuulista ja kohtalainen aallokko, olikohan aallot 7 metriä korkeat tms. Meidän 11 hengen porukasta 6 oksensi ja vain kaksi ei voineet ollenkaan pahoin. Minä tietysti oksensin ihan jatkuvasti, kahden ja puolen tunnin mittaisen matkan aikana varmaan lähes 20 kertaa. Alkuun ajattelin, että ulkona on helpompi olla raittiissa ilmassa ja horisonttia katsellen omissa oloissaan ennemmin kuin muiden oksentajien ympäröimänä. Tietysti sitten alkuun oksensin tai no yritin oksentaa laidan yli, mutta tuulen mukana oksennus lensikin takaisin minuun, kasvoille ja takille lähinnä.. L Yksi kaveri onneksi toi minulle vesipullon ja sain sitten pestä itseni vedellä. Kaadoin monta pulloa vettä päälleni, onneksi oli vedenkestävä takki, heh. Jälkikäteen on tietysti naureskeltu koko reissulle ja olipahan sekin kokemus, mutta kyllä vaan hartaasti toivoin lautalla ollessa että olisimme jo perillä. Takaisin tullessa menimme heti alkuunsa pitkällemme välttyäksemme merisairaudelta. Se taisi auttaa ja merikin oli vähän tyynempi, niin että samanlaiselta kidutukselta vältyttiin.

Muutoin reissu oli hauska. Meitä oli poikkeuksellisen monesta maasta edustettuna; Saksasta, Kanadasta, Espanjasta, Ranskasta, Australiasta, Sloveniasta, Ruotsista ja Suomesta. Pääsimme haikkailemaan saarta ympäriinsä. Se oli niin pieni, että kun kiipesi nyppylälle, näki melkein saaren joka kolkkaan. Ja nyppylöitä riitti. Kiipesimme muutaman tulivuoren huipulle. Yhden tulivuoren huipulla oli niin tuliperäistä, että kun kaivoi vähän maata, tuntui hiekka ihan lämpimältä. Porukkamme oli ehkä hieman liian iso kävelyreissuille, jokaisella kun olisi niin erilainen tahti. Saarella oli tosi kova tuuli, ajoittain 31 metriä sekunnissa!! En ole koskaan ennen niin kovaa tuulta kokenut. Oli jännä tunne, kun sai oikein taistella ja välillä mennä melkein nelin kontin, muutoin olisi tuuli kaatanut kumoon.

Nyppylöitä tarpeeksi kiipeiltyämme palasimme kylään ja menimme katsomaan lunninpoikasta. Se oli syntynyt vasta syyskuussa ja jäänyt muiden lunnien matkasta syksyllä, kun ne olivat lentäneet johonkin lämpimään ja se oli ollut vielä liian pieni lentämään. Luonnontieteenmuseo oli ottanut sen hoitoonsa ja se oli tottunut ihmisiin. Saimme pidellä sitä kämmenillämme ja silitellä sitä. Se oli kovasti kiinnostunut vieraista ja veti meille showta joulupallon perässä juosten.

Koeviikko lähestyy uhkaavasti. Ensi viikko on onneksi vielä pääsiäislomaa ja sen aiomme ottaa rennosti. Lähdemme vaihtariporukalla saaren luoteisosaan katselemaan luontoa ja lomailemaan. Sen jälkeen alkaakin sitten kokeisiinluku.

Jos vielä muistatte, oltiin laskemassa koskea silloin joskus syksyllä. Yksi kaveri teki videon siitä, tässä linkki, menkää katsomaan
http://vimeo.com/29311250

21.2.2012

Meilla oli upea hiihtoreissu pohjoiseen täällä! Uskoin ettei laskettelusta täällä tulisi mitään, kun on aina niin tuulista ja sateista, eikä lunta ole paljoa. Mutta kaikkien odotusten vastaisesti Akureyrissa olikin upea keli. Aurinko paistoi ja pakkasta oli ehkä maksimissaan 2 astetta. Rinteitä oli kahdeksastatoista auki seitsemän, lunta kun ei ihan tarpeeksi ollut, mutta seitsemän rinnettä riitti hyvin kahden pæivæn lasketteluun. Reissu oli muutenkin erinomainen mistä kertoo mm. Se, että menomatkalla poikkesimme erääseen olutpanimoon. Siellä saimme tietoiskun oluenvalmistuksesta ja saimme maistaa eri oluita. Minustakin, vaikka en oluen ystävä olekaan, oli hieno päästä maistamaan juuri valmistunutta olutta suoraan säiliöstä ja maistuihan se minustakin aivan erilaiselta kuin koskaan ennen maistamani olut. Akureyri on Islannin toisiksi suurin „kaupunki“. Meidän suomalaisten suurkaupunkilaisten (;)) mielestä se oli kyllä kärpäsen kakka. Laskettelupäivän jälkeen kävimme paikallisessa uimahallissa lillumassa kuumissa altaissa, mutta eipä siinä kaupungissa paljon muuta nähtävää sitten ollut.

Opinnoissa minulla menee kivasti. On lähinnä kieltenkursseja, eli aika erilaista kuin Turussa ja aika helppoa. Yhtä esseetä olen nyt kyllä vääntänyt „Law of Armed Conflict“ -kurssiin. Mielenkiintoistahan se on mutta tosi vaikeaa, koska en Suomessa ole tähänastisissa opinnoissani joutunut koskaan kirjoittamaan mitään. Olen nyt taas vähän innostunut ruotsistakin ja otin yhden ruotsinkurssinkin. Siellä on jännää, kun on ihmisiä eripuolilta maailmaa, jotka tosissaan lukevat ruotsia pääaineenaan. Ruotsin kieli tuntuu suomalaisesta hassulta pääaineelta keskieurooppalaiselle tai jenkille. Ja varmaan se on heille myös aika paljon vaikeampi oppia, kuin suomalaiselle. Me sentään kuulemme ruotsia jatkuvasti.

Täällä alkaa jo vähän tuntua, kuin olisi kevät tulossa. Lumet on sulaneet pois ja pimeys alkaa vähän helpottaa. Aika sateista on kyllä keli nyt ja voi olla että tulee vielä uudet lumet silti. Lumi ei kyllä haittaisi tietenkään yhtään, vähän suunnittelimme mennä yhteen läheiseen laskettelukeskukseen vielä laskettelemaankin. Pidimme muuten taas eri maiden ruokiintutustumisiltaa. Jokaisen maan edustajan tuli valmistaa toisille ruokaa omasta maastaan, siten että kaikki saivat maistaa. Nikon kanssa teimme makaroonilaatikon, josta kyllä tykättiin. Eihän se nyt tietysti mikään perinneruoka ole, mutta aineksia mustaanmakkaraan ei taida täältä saada, eikä meistä Nikon kanssa taida olla kalakukonkaan tekijöiksi, hehheh.

Nyt lauantaina pääsimme maistamaan myös islantilaisia perinneruokia. Kyseessä oli vaihtareille järjestetyt maistiaiset, jossa kukin pääsi maistamaan perinteikästä islantilaista ruokaa. Ruokalajit kuulostivat etovilta, listalla oli lampaanpäätä, lammasmakkaraa, verimakkaraa, lampaanlihahyytelöä, lampaan kiveksiä, lanttumuusia, kuivatettua kalaa, islantilaista leipää, hapatettua valasta ja tottakai, islannin lemmikkiällökästä, mädätettyä haita. Täytyy sanoa, että harvoin minusta ruoka on pahaa, mutta mainituista ruuista en voi kyllä minkään sanoa olleen erityisen hyvää. Mädätetty hai oli hirveän makuista, sen nyt arvasin,eipä sitä mädäntyneeltä lihalta voi kovin suuria vaatimuksia asettaa, mutta yllätykseksemme se ei ollut kaikkein hirveintä. Lampaan pää oli ihan hyvää, melkein tavallisen lampaanlihan makuista. Tilaisuus oli hienoinen pettymys, kaikille syöjille kun ei riittänyt istumapaikkoja ja organisoinnissa oli muutenkin puutteita, mutta tulipahan maistettua kaikkia perinneruokia kertaheitolla. Vaattet menivät seuraavana aamuna pesuun, kaikki kun haisi ihan hailta tuon koettelemuksen jäljiltä..

28.1.2012
Täällä on ollut hirveesti lunta! Paikalliset sanoo,e ttä varmaan ainakaan 11 vuoteen ei ole ollut näin paljon lunta! Tosi kiva on ollutkin ja lumi on tuonut aika paljon helpotusta pimeään. ..mutta eikös nyt sitten jo eilen satanutkin ja koko viikonlopuksi on luvattu sadetta, eli siinä taisi se lumi sitten mennä. Me vaan toivotaan nyt, että pysyisi vielä edes viikon, kun meillä on ensi viikonlopulle laskettelureissu tiedossa. Se on kyllä tuonne vähän pohjosempaan, että ehkä meillä on vielä toivoa. Ei ole kyllä Islanti mikään laskettelumaa, täällä kun on niin lämmintä, ettei lumi pysy kauaa maassa ja lumisistakin päivistä varmaan puolet on laskettelukeskukset suljettuina kovan tuulen takia, hehheh. Vähän kyllä alkaa tympiä täällä tämä ilmasto. On niin kauheen kosteeta ja aina on märät vaatteet kun pääsee koululle. Ja täällä ei tosiaan mitään lumiaurauksia turhaan järjestellä, eikä hiekoiteta tai mitään, eli kouluun saa aina joko liukastella tai rämpiä vyötäröä myöten lumessa ja varata matkaan puolet kauemmin, kuin mitä siihen syksyllä meni. Jopa iso osa luennoista oli viime viikolla peruutettu syystä, ettei professorit päässeet kotoaan yliopistolle, koska melkein kaikki tiet koko Reykjavikissa ja Reykjavikin ympäristössä oli suljettu. ..että vähän olis ehkä skarppaamista täällä. Välillä tuntuu, että täällä ollaan kyllä niin huolettomia, että oikein ärsyttää. Lumiaurat alkaa sitten vasta joskus auringon noustua yhdentoista aikoihin täällä ajella. Ja tietty olen nyt taas sairaana, kun on ihan koko ajan märät vaatteet.
Mutta onpa nyt lukukauden alkamisessa jotain hauskaakin  Me on vaihtariporukalla tehty kaikenlaista yhdessä taas, kun kaikilla on koulussa rennompaa kuin silloin joulun alla. Itsekin otin nyt vähän kieltenkursseja vaihteluksi oikeustieteelle, mulla on yksi ruotsinkurssikin. Olen ollut ihan yllättynyt kuinka kivaa siellä on, meitä on vaan viisi siinä ryhmässä ja lähinnä keskustellaan vaan kaikenlaisista aiheista ruotsiksi. Vaihtareiden kanssa meillä on ollut mm. leffailtoja ja on laitettu yhdessä ruokaa ja käyty kiipeilemässä ja sen sellaista. Ja oltiinpahan viime sunnuntaina yhdellä haikkausreissulla, silloin sattui sää olemaan kirkas ja pakkaslumessa oli mukava kävellä. Määränpäänä oli syvä lohkeama kalliossa, jossa pääsi kiipeämään kallion päälle. Alas laskimme pyllymäkeä.

8.1.2012

Oli virkistävä joululoma! Oltiin Nikon kanssa tosiaan New Yorkissa ja ihanaa oli. Meillä oli mukavasti kaksi viikkoa aikaa, joten saimme kivasti käytyä kaikki nähtävyydet, jotka halusimme ja kierreltyä vähän jokaisessa kaupunginosassa. Ehkä reissun kohokohta oli Dyker heightsin omakotialue, jolla asukkaat kilpailivat lajinaan pihamaidensa jouluvalaistukset. Pihoilla oli jos jonkinnäköistä asetelmaa, joulupukeista maailmanpyörän kyydissä Disneyn hahmoihin. Perinteisten nähtävyyksien, kuten Rockefeller-centerin luistinradan, Empire State Buildingin ja WTC-tornien työmaa-alueen lisäksi halusimme tehdä myös periamerikkalaisia juttuja. Näitä olivat mm. Diner-syöttölässä jättimäisten vaaleanpunaisten pirtelöiden juominen, pyykinpesu laundromat-itsepalvelupesulassa ja tavaroita tursuavat ostarit. Reissun aikana tapasimme pariin otteeseen Nikon armeijakaverin Jannen, joka on New Yorkissa vaihdossa. Häneltä saimme arvokasta sisäpiirin tietoa, missä kannattaa käydä ja mitä tehdä ja mitä ei.
Vaikka säät olivat kuin kesällä(monena päivänä lämpötila oli 10 ja 15 asteen välillä!) ja tunnelma kaikkea muuta kuin harras, tuli joulu New Yorkiinkin. Jouluaattona pääsimme joulukirkkoon. Alun perin toivoimme päästä messuun, jossa musiikista olisi vastannut jokin maailmankuuluista Harlemin gospelkuoroista. Noin joulun aikaan Harlemin kirkot kuitenkaan eivät pystyneet ottamaan turisteja vastaan, jotta itse seurakuntalaiset mahtuivat joulukirkkoon. Näin ollen päätimme mennä Wall Streetin kirkkoon ja olihan sekin elämys. Saarnasta kyllä taas huomasi, missä maassa ollaan.. Se mm. sisälsi ravintoloiden mainoksia ja aiheena olivat amerikkalaiset jouluelokuvat ja taustamusiikkina musiikkia kyseisistä elokuvista. Asumukseksemme olimme vuokranneet yhden tytön yksiön sillä aikaa, kun hän oli vanhempiensa luona Washingtonissa. Jouluaattomme jatkui yksiössä kodikkaasti jouluaterian eli pikkuisen kinkun ja perunamuusin merkeissä.



Joulun jälkeen jatkui suurkaupungin valloitus.. ..ja alkoivat tottakai hurjat alennusmyynnit. Parhaita liikkeitä taisivat meidän makuumme olla sarjakuvakaupat. Tuollaisia nostalgian aarreaittoja ei taida Suomesta, saati Islannista löytyä. Samaan kategoriaan kuului Nintendo-world –liike-museo-yhdistelmä, joka vanhoine Gameboy-peleineen ja Supermario-rekvisiittoineen oli kuin paluu lapsuuteen. Kävimme myös antiikkikirpputoreilla, joilla myös oli mukava hypistellä vanhoja esineitä. Koitimme tutustua suurinpiirtein yhteen kaupunginosaan per päivä. Chinatown teki vaikutuksen, ihan kuin toinen maailma!

Aika meni äkkiä ja pian oli jo uudenvuoden aatto. Sen vietimme ystäviemme Heidin ja Mikaelin, jotka olivat sattumalta myös tulleet joululomallaan New Yorkiin, kanssa. Lisäksi mukana oli Heidin sisko. Söimme hyvin ja lähdimme Central Parkiin katsomaan siellä järjestettyä keskiyön juoksu –urheilutapahtumaa sekä ilotulituksia. Enpä ole koskaan yhtä hienoja ilotulituksia nähnytkään! Päätimme olla menemättä Times Squarelle sen houkuttelevuudesta huolimatta. Paikalle kun olisi täytynyt jo iltapäivästä mennä varaamaan seisomapaikkaa, josta vilauksen maailmankuulun ”pallon pudottamisesta” keskiyöllä olisi saattanut nähdä. Jättimäisen diskopallon putoamisen näkeminen ei kuulostanut kahdeksan tunnin seisomisen ja odottelun ihmistungoksessa ilman mahdollisuutta käydä wc:ssä tai syödä tai juoda mitään arvoiselta, tosikko kun olen  Myöhemmin reissullamme Heidi ja Mikael tutustuttivat meidät japanilaisen ruokakulttuurin erikoisuuteen, shabu shabuun. Tarjoilija toi ruokaseurueemme pöytään kaasukeittimen, jolla kiehui padallinen vettä, tuoreita vihanneksia ja ohuiksi siivuiksi leikattua lihaa. Ruokailijat saivat itse heittää pataan vuoroin vihanneksia, vuoroin lihasiivuja. Tämä oli hieno elämys ja ruoka maistui! Ruokailusta keltaiset taksit kiidättivät meidät katsomaan stand up –komiikkaa. Lavalle kiipesi varmaan kymmen eri koomikkoa. Huumori oli osittain ala-arvoista, eikä osa koomikoista ollut kyllä yhtään hauskoja ja joku keskittyi vain pilkkaamaan yleisössäistujia. Näin ollen show oli kokonaisuutena hienoinen pettymys joskin mukana oli onneksi hyviäkin esiintyjiä ja älykästä huumoria.