8.1.2012

Oli virkistävä joululoma! Oltiin Nikon kanssa tosiaan New Yorkissa ja ihanaa oli. Meillä oli mukavasti kaksi viikkoa aikaa, joten saimme kivasti käytyä kaikki nähtävyydet, jotka halusimme ja kierreltyä vähän jokaisessa kaupunginosassa. Ehkä reissun kohokohta oli Dyker heightsin omakotialue, jolla asukkaat kilpailivat lajinaan pihamaidensa jouluvalaistukset. Pihoilla oli jos jonkinnäköistä asetelmaa, joulupukeista maailmanpyörän kyydissä Disneyn hahmoihin. Perinteisten nähtävyyksien, kuten Rockefeller-centerin luistinradan, Empire State Buildingin ja WTC-tornien työmaa-alueen lisäksi halusimme tehdä myös periamerikkalaisia juttuja. Näitä olivat mm. Diner-syöttölässä jättimäisten vaaleanpunaisten pirtelöiden juominen, pyykinpesu laundromat-itsepalvelupesulassa ja tavaroita tursuavat ostarit. Reissun aikana tapasimme pariin otteeseen Nikon armeijakaverin Jannen, joka on New Yorkissa vaihdossa. Häneltä saimme arvokasta sisäpiirin tietoa, missä kannattaa käydä ja mitä tehdä ja mitä ei.
Vaikka säät olivat kuin kesällä(monena päivänä lämpötila oli 10 ja 15 asteen välillä!) ja tunnelma kaikkea muuta kuin harras, tuli joulu New Yorkiinkin. Jouluaattona pääsimme joulukirkkoon. Alun perin toivoimme päästä messuun, jossa musiikista olisi vastannut jokin maailmankuuluista Harlemin gospelkuoroista. Noin joulun aikaan Harlemin kirkot kuitenkaan eivät pystyneet ottamaan turisteja vastaan, jotta itse seurakuntalaiset mahtuivat joulukirkkoon. Näin ollen päätimme mennä Wall Streetin kirkkoon ja olihan sekin elämys. Saarnasta kyllä taas huomasi, missä maassa ollaan.. Se mm. sisälsi ravintoloiden mainoksia ja aiheena olivat amerikkalaiset jouluelokuvat ja taustamusiikkina musiikkia kyseisistä elokuvista. Asumukseksemme olimme vuokranneet yhden tytön yksiön sillä aikaa, kun hän oli vanhempiensa luona Washingtonissa. Jouluaattomme jatkui yksiössä kodikkaasti jouluaterian eli pikkuisen kinkun ja perunamuusin merkeissä.



Joulun jälkeen jatkui suurkaupungin valloitus.. ..ja alkoivat tottakai hurjat alennusmyynnit. Parhaita liikkeitä taisivat meidän makuumme olla sarjakuvakaupat. Tuollaisia nostalgian aarreaittoja ei taida Suomesta, saati Islannista löytyä. Samaan kategoriaan kuului Nintendo-world –liike-museo-yhdistelmä, joka vanhoine Gameboy-peleineen ja Supermario-rekvisiittoineen oli kuin paluu lapsuuteen. Kävimme myös antiikkikirpputoreilla, joilla myös oli mukava hypistellä vanhoja esineitä. Koitimme tutustua suurinpiirtein yhteen kaupunginosaan per päivä. Chinatown teki vaikutuksen, ihan kuin toinen maailma!

Aika meni äkkiä ja pian oli jo uudenvuoden aatto. Sen vietimme ystäviemme Heidin ja Mikaelin, jotka olivat sattumalta myös tulleet joululomallaan New Yorkiin, kanssa. Lisäksi mukana oli Heidin sisko. Söimme hyvin ja lähdimme Central Parkiin katsomaan siellä järjestettyä keskiyön juoksu –urheilutapahtumaa sekä ilotulituksia. Enpä ole koskaan yhtä hienoja ilotulituksia nähnytkään! Päätimme olla menemättä Times Squarelle sen houkuttelevuudesta huolimatta. Paikalle kun olisi täytynyt jo iltapäivästä mennä varaamaan seisomapaikkaa, josta vilauksen maailmankuulun ”pallon pudottamisesta” keskiyöllä olisi saattanut nähdä. Jättimäisen diskopallon putoamisen näkeminen ei kuulostanut kahdeksan tunnin seisomisen ja odottelun ihmistungoksessa ilman mahdollisuutta käydä wc:ssä tai syödä tai juoda mitään arvoiselta, tosikko kun olen  Myöhemmin reissullamme Heidi ja Mikael tutustuttivat meidät japanilaisen ruokakulttuurin erikoisuuteen, shabu shabuun. Tarjoilija toi ruokaseurueemme pöytään kaasukeittimen, jolla kiehui padallinen vettä, tuoreita vihanneksia ja ohuiksi siivuiksi leikattua lihaa. Ruokailijat saivat itse heittää pataan vuoroin vihanneksia, vuoroin lihasiivuja. Tämä oli hieno elämys ja ruoka maistui! Ruokailusta keltaiset taksit kiidättivät meidät katsomaan stand up –komiikkaa. Lavalle kiipesi varmaan kymmen eri koomikkoa. Huumori oli osittain ala-arvoista, eikä osa koomikoista ollut kyllä yhtään hauskoja ja joku keskittyi vain pilkkaamaan yleisössäistujia. Näin ollen show oli kokonaisuutena hienoinen pettymys joskin mukana oli onneksi hyviäkin esiintyjiä ja älykästä huumoria.