5.5.2009

Kotona ollaan! Siitä seikkailusta tuli selvittyä. Nyt vielä jotain ihan viimesistä hetkistä saksankielisellä alueella.
Sunnuntaina, vikana työpäivänä hymyilytti. Hissit ei aamusta kovan tuulen takia kulkenu ollenkaan, joten saatiin alottaa kaudenlopetussiivous ajoissa. Silti työpäivä veny melkein yheksään asti illalla, koska ajatus oli, että kaikki saatais sunnuntaina siivottua ja pakettiin. Tehtiin ravintolasta aavemainen, kun vedettiin elmukelmulla melkeen lattiasta kattoon kaikki peittoon, niinkun muumitalossa konsanaan. Muumit vaan peittää huonekalunsa talveksi, me taas kesäksi. Kun kaikki viimein oli valmista, oli koko porukka ihan puhki. Sillon ilmotti pomo, että "kai te tiesitte, että huomenna alkaa työt vielä kerran kaheksalta".. Meiän loppuun asti väsyttäminen kai oli miehen kikka saada meidät jättään kaudenpäätösbileet pitämättä. Seuraavana päivänä kokoonnuttiinkin kaheksalta, mutta oikeesti ei mitään tekemistä varsinaisesti enää ollu. Pian lyötiin meille viimestä palkkaa kouraan ja tuupattiin viimestä kertaa lumikissan kyytiin kohti vapautta. Viimenen yö oltiin mun kämppiksen, Jakobin ja sen yhen Jo´n kanssa kylillä. Pääsin seuraavana päivänä ihanasti kämppistytön isovanhempien kyydillä Müncheniin, mistä mun lento lähti. Ei tarvinnu junassa roikottaa suksia ja kolmeekytä kiloo muuta matkatavaraa, niinkun tullessa. Matka meni kaikin puolin hyvin, ylikiloistakaan en joutunu senttiäkään maksaan \o/
Autossa, jossain Serfauksen ja Münchenin välissä mua itketti. Kämppis oli herttanen, kun otti kädestä kiinni. Vaikka olin kovaa vauhtia tulossa Nikoo ja kavereita kohti, oli saksankielisen alueen taaksejäämisessä jotain aika haikeeta.
Mun lentsikka laskeutu Helsinkiin. Ei ollu erehtymistä, olinko astunu oikeeseen koneeseen. Ensimmäinen sana, minkä kuulin nimittäin Suomen kamaralla oli, mikäs muukaan, kun v***u ^.^
Ensimmäisen yön Suomessa sain viettää veljelläni. Seuraavana päivänä tulis Niko hakeen mua Tampereelle =>>>