31.3.2012

Olimme yhdellä saarella viime viikonlopun. Sinne piti tietysti mennä lautalla.. Lauttamatka oli kamala. Oli melko tuulista ja kohtalainen aallokko, olikohan aallot 7 metriä korkeat tms. Meidän 11 hengen porukasta 6 oksensi ja vain kaksi ei voineet ollenkaan pahoin. Minä tietysti oksensin ihan jatkuvasti, kahden ja puolen tunnin mittaisen matkan aikana varmaan lähes 20 kertaa. Alkuun ajattelin, että ulkona on helpompi olla raittiissa ilmassa ja horisonttia katsellen omissa oloissaan ennemmin kuin muiden oksentajien ympäröimänä. Tietysti sitten alkuun oksensin tai no yritin oksentaa laidan yli, mutta tuulen mukana oksennus lensikin takaisin minuun, kasvoille ja takille lähinnä.. L Yksi kaveri onneksi toi minulle vesipullon ja sain sitten pestä itseni vedellä. Kaadoin monta pulloa vettä päälleni, onneksi oli vedenkestävä takki, heh. Jälkikäteen on tietysti naureskeltu koko reissulle ja olipahan sekin kokemus, mutta kyllä vaan hartaasti toivoin lautalla ollessa että olisimme jo perillä. Takaisin tullessa menimme heti alkuunsa pitkällemme välttyäksemme merisairaudelta. Se taisi auttaa ja merikin oli vähän tyynempi, niin että samanlaiselta kidutukselta vältyttiin.

Muutoin reissu oli hauska. Meitä oli poikkeuksellisen monesta maasta edustettuna; Saksasta, Kanadasta, Espanjasta, Ranskasta, Australiasta, Sloveniasta, Ruotsista ja Suomesta. Pääsimme haikkailemaan saarta ympäriinsä. Se oli niin pieni, että kun kiipesi nyppylälle, näki melkein saaren joka kolkkaan. Ja nyppylöitä riitti. Kiipesimme muutaman tulivuoren huipulle. Yhden tulivuoren huipulla oli niin tuliperäistä, että kun kaivoi vähän maata, tuntui hiekka ihan lämpimältä. Porukkamme oli ehkä hieman liian iso kävelyreissuille, jokaisella kun olisi niin erilainen tahti. Saarella oli tosi kova tuuli, ajoittain 31 metriä sekunnissa!! En ole koskaan ennen niin kovaa tuulta kokenut. Oli jännä tunne, kun sai oikein taistella ja välillä mennä melkein nelin kontin, muutoin olisi tuuli kaatanut kumoon.

Nyppylöitä tarpeeksi kiipeiltyämme palasimme kylään ja menimme katsomaan lunninpoikasta. Se oli syntynyt vasta syyskuussa ja jäänyt muiden lunnien matkasta syksyllä, kun ne olivat lentäneet johonkin lämpimään ja se oli ollut vielä liian pieni lentämään. Luonnontieteenmuseo oli ottanut sen hoitoonsa ja se oli tottunut ihmisiin. Saimme pidellä sitä kämmenillämme ja silitellä sitä. Se oli kovasti kiinnostunut vieraista ja veti meille showta joulupallon perässä juosten.

Koeviikko lähestyy uhkaavasti. Ensi viikko on onneksi vielä pääsiäislomaa ja sen aiomme ottaa rennosti. Lähdemme vaihtariporukalla saaren luoteisosaan katselemaan luontoa ja lomailemaan. Sen jälkeen alkaakin sitten kokeisiinluku.