10.9.2011

Halusimme Nikon kanssa organisoida vaihtareille täällä retken Hveravelliriin, yhteen luontokohteeseen, n 200 km päähän Reykjavikista. Niinpä laitoimme facebookin ilmoituksen retkestä ja kutsuimme kaikki halukkaat osallistumaan. Kukaan kuitenkaan ei ilmoittautunut lähtijäksi. Koitimme vielä värvätä kavereita mukaan tekstiviestein ja kävelimme jopa Reykjavikin pääkatua edestakaisin tavataksemme jonkun, joka lähtisi meidän mukaamme. Tästä huolimattakaan emme saaneet yhtikäs ketään lähtemään mukaan. Oli aikamoinen pettymys, ettei retkemme kelvannut kenellekään.. Kaikkien mielestä homma oli liian kallis vaikka olimme saaneet neuvoteltua itsellemme jo vuokra-autonkin talvihinnaston mukaiseen hintaan vaikka elettiin vielä kesäsesonkia. Kaikki uskoivat hintojen tulevan vieläkin alaspäin. Me taas Nikon kanssa olimme sitä mieltä, että reissaaminen kannattaa nyt, ennenkö talvi tulee. Talveksi täällä tosiaan suljetaan useat tiet, eivätkä monetkaan retkeilymajat ole auki enää lokakuussa. Siispä lähdimme matkaan kahdestaan, perjantai-aamuna klo 8 linja-autoasemalta. Bussilla siis, koska autonvuokra kahteen pekkaan ei ole kannattavaa. Bussimatka olikin sitten elämys :D Alkuun ihmettelin, miksi tuon reitin kulkeminen oli kielletty muulla kuin nelivetoisella autolla, mutta ymmärsin asian erittäin hyvin, kun tulimme loppupuolelle matkaa. Tie oli niin töyssyinen, että tyhjät penkit bussissa kolisivat yhteen. Kuljettajakin varoitti meitä, ennen töyssyisen tien alkua, että nyt alkaa sitten ”Crazy road”. Tavarat tärisivät alas hattuhyllyiltä ja mutterit lentelivät irti penkeistä. Pysähdykset tuntuivat kuin keitailta. Niitä oli kaksi, ensimmäinen kuuluisalla Geysirillä, joka suihkaisee ilmoille kiehuvankuuman, valtavan vesipatsaan joka kolmas minuutti. Geysirillä oli muitakin luonnonmuodostumia, kiehuvia lähteitä ja kirkkaita puroja. Toinen pysähdys taas oli Gullfossilla, jättimäisellä vesiputouksella. Se oli kaikessa jylhyydessään vaikuttava. Mistähän sitä vettä riittää virrata jatkuvasti niin valtaisalla voimalla..?

Iltapäivästä pääsimme perille Hveravelliriin. Siellä meitä odotti kodikas, n. 20 hengen retkeilymökki. Mökin pihapiirissä oli taas kuumia lähteitä joka lähtöön. Oli raikkaan vaaleansinistä lampityyppistä, että minitulivuorta muistuttavaa, jatkuvasti vesihöyryä ilmaan syöksevää muodostumaa. Aikamme lähteitä ihmeteltyämme suuntasimme kävelylle. Mökiltä lähti kävelyreittejä, joiden kulku oli merkitty maastoon puisilla merkkitikuilla. Lähdimme seuraamaan 11 kilometrin mittaisen reitin kepukoita ja pääsimme näkemään ihanaa Islannin luontoa. Maasto on niin aukeaa, että tuntuu kuin pystyisi näkemään Grönlantiin asti. Inahdustakaan ei kuulu mistää, eikä mitään elävää, matalaa maastokasvillisuuttalukuunottamatta ole näköpiirissä. Se tyhjyys tuntuu hassulta. Välillä on kyllä ikäväkin puita. Olipa tuokin kävelyreissu melkoisen tuulinen.

Seuraavan päivän kävelyreitiksemme valitsimme 22 kilometrin mittaisen reitin. Suuntasimme Islannin retkeilymajajärjestön mökille, joka sijaitsi 11 kilometrin matkan päässä Hveravellirin mökistämme. Mäen päältä näimmekin sitten, 11 kilometriä käveltyämme, pikkiriikkisen mökin laaksossa, jonka halki virtasi kirkas, jääkylmä joki. Juuri sopivasi vähän ennen mökille pääsyämme alkoi sataa, joten laitoimme töppöstä toisen eteen ja kiirehdimme majalle pitämään sadetta. Pikkumökissä oli tunnelmaa. Se oli vuoden ympäri auki, mutta henkilökuntaa ei ollut paikalla. Näin ollen astelimme sisään pieneen tupaan ja istuimme kaasulämmittimen ääreen kuivattelemaan ja syömään mukaan otettua lounasta. Voitte arvata, että maistui tonnikala hyvältä kylmästä sisään, kävelyreissun ja kastumisen jälkeen päässeille reissupekoille. Kun lounas oli syöty, oli aika palata päämajallemme Hveravelliriin. 11 kilometriä taas käveltyämme meitä odotti perillä palkinto. Nimittäin kuuma kylpy. Hveravellirin retkeilymajan pihalle oli rakennettu kuuma lähde johtamalla putkilla vuorilta kylmää vettä ja kuumasta lähteestä kuumaa vettä altaaseen. Vesi sekoittui altaassa n. 40-asteiseksi ja siinä olisi voinut kölliä vaikka koko illan.

Sunnuntaina oli meidän aika taas lähteä bussilla kohti kotia. Meidän kanssa samanlaisen viikonloppureissun Hveravelliriin oli päättänyt samana viikonloppuna tehdä eräs Kanadalainen Al. Hänen kanssaan olimme jo Hveravellirissä vähän rupatelleet, mutta vielä paremmin häneen tutustuimme 5 tunnin ajomatkalla takaisin Reykjavikiin. Linja-autofirman tila-auto, joka meitä nyt kuljetti, eikös muutakaan, kuin hajosi ”Crazy roadilla”. Kuljettaja arveli ajaneensa vähän liian lujaa töissyihin, jolloin jokin oli mennyt rikki. Lopun matkaa jouduimme jännittämään, pääsisimmekö kolisevalla autolla takaisin Reykjavikiin. Onneksi pääsimme.

Tänä viikonloppuna sen sijaan meidän oli tarkoitus tehdä yliopiston järjestämä reissu Reykjavikin ympäristöön. Tarkoituksenamme oli mennä katsomaan perinteikäastä islantilaista lampaiden kokoamista. Kyseessä olisi ilmeisesti ollut juhlalliset menot lampaiden saamiseksi koottua, niiden oltua koko kesän vapaana ympäriinsä, vuorilla ja aukeilla. Retki kuitenkin peruttiin viime hetkellä. Tämä oli kova pettymys, tämä kun olisi ollut varmasti hieno kokemus ja varmaan ainoa mahdollisuus nähdä tuollainen juhla. Koitimmekin siis lohduttautua järjestämällä korvaavaa toimintaa. Tänään järjestimme vaihtareille läheiselle, Esja-nimiselle vuorelle kiipeämisreissun. Tällä kertaa saimmekin 10hengen retkikunnan kokoon. Ilma oli aivan mahtava, mikä täällä on epätavallista. Kaikilla meistä oli, kylmyyteen ja tuuleen jo varautumaan oppineina, aivan liikaa vaateita päällä, päivä kun oli oikein aurinkoinen ja tyynikin. Retki oli mukava vaikka välillä jouduimme huimiinkin paikkoihin kiivetessämme ja olemaan tarkkana, ettei vain jalka lipeä. Huipulle pääsy tuntui saavutukselta ja näkymät olivat palkitsevat. Retkikunnan väki oli oikein mukavaa ja oli hauska taas tutustua ihmisiin. Päivä oli kuitenkin pitkä, kotona olimme vasta ilta seitsemältä.. ..ja huomenna on taas lähtö aamu kahdeksalta. Tällä kertaa Snaefellsnesiin.