23.10.2011

Islannin yliopisto täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Tästä johtuen on yliopistolla kaikenlaista erityisohjelmaa. Viimeksi kävimme kuuntelemassa luentoa, jonka piti Kofi Annan, YK:n entinen pääsihteeri. Hän oli aika vaikuttava puhuja. Lisäksi satavuotisjuhlallisuuksista tulee mieleeni pop-konsertti, jonka yliopisto tarjosi opiskelijoilleen juhlan kunniaksi ilmaiseksi. Oli mukava kuulla islantilaista uutuusmusiikkia.

Islantilaisia yhtyeitä olemme päässeet nyt kuuntelemaan oikein urakalla muutenkin. Viime viikonloppuna täällä Reykjavikissa oli uuden musiikin kaupunkifestari Iceland Airwaves. Ostimme tietysti viiden päivän rannekkeet ja koitimme saada niistä kaiken ilon irti. Olipas muuten aika rankat viisi päivää, koko ajan kun oltiin menossa. Mutta oikein hyvä mieli jäi! Ja yliopisto kai oli kokemuksesta huomannut, ettei opiskelijoita paljoa kampuksella Airwavesin aikana näy, joten se oli keksinyt nimetä Airwaves-viikon ”projekti-viikoksi” ja kaikki luennot oli peruutettu! Tämä ei haitannut meitä yhtään J Välillä olivat jonot konsertteihin megalomaaniset, mutta kun osasimme vähän ennakoida yhtyeiden suosittuisuutta ja kikkailla, pystyimme ihan hyvin välttämään jonotukset. Meidän puolellamme oli lisäksi se, että meille oli melkein samantekevää mitä yhtyettä menimme kuuntelemaan, meillä kun ei kovin hääppöistä ennakkokäsitystä (lukuunottamatta niitä bändie esikuuntelusessioita youtubesta, joita pidimme rannekkeenomaavien vaihtareden kesken ennen konsertteihin suuntaamista) ollut mistään yhtyeestä. Menimme sitten toisinaan ihan vaan sinne, mihin oli vähiten jonoa. Parhaiten mieleen jäivät islantilainen sekoitus klassista ja elektronista musiikkia, Ólafur Arnalds ja Reykjavikin sinfoniaorkesteri, jonka konsertit myös sisältyivät rannekeen hintaan. Björkiäkin olisi päässyt kuuntelemaan rannekkeen hinnalla, mikäli olisi jonottanut yhden tuhannesta rannekkeenhaltijoille jaetuista lipuista. Jonossa olisi luultavasti joutunut seisomaan aamuseitsemästä, joten päätimme, ettei show ole sen arvoinen. Björkin showt jatkuvat festarin loputtuakin, täytyy harkita, josko vielä ostaisimme liput myöhemmin.

Tyhmää festareissa oli se, että Nikon takki varastettiin yhden taidemuseon vartioimattomasta narikasta. Loppuilta meni takkia ja varasta etsiessä, mutta tuloksetta. Ei auta Nikon muu kuin ostaa uusi takki.. Asia harmittaa erityisesti, koska kaikkien mukaan Islanti on superturvallinen maa, eikä täällä pitäisi olla varkaita. Oma takkini oli ihan saman lailla siellä narikassa, koska elimme uskossa, ettei täällä varasteta. Enää en kyllä jätä mitään vartioimatta.

Kun festarit olivat ohi, oli taas aika suunnata pois sivistyksen parista. Lähdimme nyt viikonlopuksi katsomaan itäistä Islantia. Matkan varrella saimme nähdä mm. kuuluisan vesiputouksen, joka purskahtaa kallionseinämästä, joka muistuttaa kuin jättimäisiä urkupillejä. Toinen nähtävyys oli jäätikköjärvi, eli järvi, johon jäätiköstä irronneet suuret, siniset veistosmaiset jäälautat ovat jääneet kellumaan. Niiden seassa ui ihania, söpöjä hylkeitä, joiden nenä aina silloin tällöin pulpahti pinnalle. Matkalla näkyi lisäksi poroja. Olimme tällä kertaa reissussa Norjalaisen pariskunnan kanssa. Autossa laulu raikasi ja saimme oppia kaikenlaista Norjasta ja norjalaisesta kulttuurista. Pohjoismaalaiset tulevat kai aina hyvin keskenään toimeen.

Niko täytti lauantaina reissun päällä 24 vuotta. Olin salakuljettanut Reykjavikista asti hänelle palan kakkua ja limsaa, joita toin sitten laulun kera hänelle aamulla sänkyyn. Illalla söimme juhlan kunniaksi kotitekoiset hampurilaisannokset. Kuvassa olen jäätikköjärvellä ja totean jälleen kerran, että Islannissa ihan vähän tuulee..

Muuta kertomisen arvoista on, että vietimme vaihtareiden kesken kansainvälistä ruokailuiltaa. Yksi saksalaisista pojista ja muutama ranskalainen lupasivat laittaa omien maidensa perinneruokia. Saimme maistaa saksalaisia nuudelityyppisiä Speztl´jä ja ranskalaista Tartiflettea, eli peruna-juusto -paistosta. Kummatkin oli oikein herkullisia! Samaan syssyyn pidimme Monty Python -illan. Nauroimme porukalla taukoamatta kahden elokuvan ja lukuisien sketsien ajan. Ruoka- ja Monty Python -ilta pidettiin kokonaisuudessaan meillä. Ihan sopuisasti mahduimme viisitoista henkeä 31een neliöömme :D