12.12.2008

Nyt on ihmisillä alkanu vapaa-päivät. Talo tuntuu supertyhjältä heti jos joku on pois. Jotenki porukka on kummiski niin tiivis ja pienikin ja vielä kun on tähän mennessä oltu kaikki läsnä 24/7, niin on ihan tyhmä olo kun joku puuttuu. Noh, nyt tulee viikonloppu eikä kukaan sillon o vapaalla, koska kaikkia tarvitaan. Huomenna ainakin on tulossa superryntäys 8) Ite olin tänään vapaalla! Jotenkin sitä ei oikein tiä, mitä tekis, jollei töitä, nyt kun ei täälä vielä tunne systeemejä ja kun on tähän mennessä ollu joka päivä töissä.. ..14päivää putkeen 8) Sellai en o vielä koskaan tehny. Teki siis ihan hyvää vaan norkoilla. Eilen lähettiin parin kollegan kanssa täältä melkeinvuorenhuipulta töiden jälkeen kohti Serfauksen kylää. Ajettiin sellasella Masner Expressillä eli semmosella lumitelaketjumonsterilla. Matka oli aika kauhea. Yli puol tuntia vedeltiin vuoren rinnettä ylös ja alas ja välillä tuntu että takaperin ja sivuttainkin. Oltiin telaketjujen päällä semmosessa matkustamokopissa, jossa oli valot, niin ettei ulos nähny mitään. Koppi heilu ja hytky ja Diesel haisi. Hrr, miten paha olo tuli. Ilta vietettiin sitte Serfauksen baareissa matkustustovereideni ja yhen kilmannen kollegan kanssa, joka oli jo valmiiks kylillä. Eka mentiin semmoseen Aprés-Ski mestaan, jossa juotiin Red Bullia (pullosta!), porukka oli pukeutunu monoihin ja toppahousuihin, seiso pöydillä ja laulo messissä saksankielistä punkkia. Hassu fiilis kun kaikki muut ympärillä osas jokasen biisin ulkoo enkä mää ollu koskaan kuullukaan. Seuraavaks mentiin typötyhjään Diskoon istuskeleen. Siellä tarjoilivat pöytiin.
Meillä on alhaalla Serfauksen kylässä kakkoskämppä, jossa työntekijät saa viettää vapaapäiviään. Sinne mentiin illan päätteeks nukkuun. Mesta oli vähä rähjänen mutta menetteli. Ihan mukavat kahdenhengen huoneet, vuoristomaisema ja käytävällä suihku ja vessa. Tänään tutustuin sitten Serfauksen tarjontaan. Kyläpahanen on täys urheiluvälinekauppoja. Kaks markettia löytyy ja aika monta erilaista ravintolaa ja kahvilaa. Joka kadunkulmassa on matkamuistomyymälä. Ihan mukava kylä mutta aika nopeesti nähty. Ja kaikki on tietysti tosi turisteilletehtyä. Se näkyy kans hinnoissa. Pistin en-kerro-kuinka-paljon rahaa kemppareihin. Jouduin ostaan kaiken marketista, mutta matka halvemman kaupan lähistölle ois maksanu 12e edestakasin, niin että säästö olis menny sitten siinä. Onneks mulla on ihan hyvät tulot tällä hetkellä :) Minä hölmö kun tulin ilman shampoota ja hammastahnaa.. Nyt on luksusta kun on kaikkee. Tähän asti keplottelin keposesti semmosilla hotellista saaduilla pikkupulloilla shampoota ja hoitoainetta, joltakulta viime vuonna henkilökunnan huoneeseen unohtuneella miestentuoksusella suihkugeelillä ja dyykatulla kasvorasvalla. Se oli oikeesti semmonen jonkun lehden välissä tullu näytelätyskä, jonka mun ex-kämppis, Sarah oli viskannu menemään ennen lähtöönsä. Lisäks ostin kirjepaperia että voin kirjottaa mm. Mummille ja Nikolle.
Ylöstulomatka kyliltä oli huomattavasti mukavampi kun alasmeno: tulin mukavasti korkeuksissa keikkuvalla kondolihissillä, josta on ihana kurkkia lumimaisemia. Lopun, eli matkan jota ei pysty ilman suksia tuleen, pääsin "Masner Expressillä" ylös. Tällä kertaa tosin ajajankopissa ja päivänvalossa, niin että pystyin näkeen ulos. Uutisissa kuulin sanottavan että täälä Tirolin alueella, missä oon, ois nyt enemmän lunta kun koskaan. En o varma ymmärsinkö oikein mutta totuus kyllä on että lunta on ihan sikana ja ihan joka päivä sataa lisää \o/
Seuraavan vapaani meinaankin viettää lasketellen. Tänä aamuna just kävin hakemassa itelleni hiihtolipun; työntekijöille semmonen makso 6,5e koko kaudeksi. Iskä osti mulle ihkauudet suksetkin ennenkö lähdin tänne. Kauhee hinku jo rinteeseen.
Täälä porukka on aika koviakokenutta. Just kuuntelin yhen puheita, että se oli työskennelly 6 kuukautta ilman yhtäkään vapaapäivää. Toinen sano, että täälä on, kun lomalla olis ja kolmas on entinen alkoholisti. Yhden tiedän olevan entinen narkkarikin.. Monet täälä on jo vuosia tehneet pelkkiä sesonkihommia. Hyvän palkanhan täältä saa, mutta oon kyllä erittäin tyytyväinen omaan tilanteeseeni: 5 kuukautta täälä ja sen jälkeen jotain ihan muuta :)
Nyt on alkanu paitsi vapaapäivät, myös potkujensaamiset/irtisanoutumiset. Jengin koeaika alkaa olla lopuillaan. Yks mun kaveri sai just yks päivä ihan totaalisen yllättäen potkut :( Tuntu tosi pahalta ja alko pelottaa.. Tavallaan tuntuu, että mun ny ennen muita tarttis saada potkut. Enhän mää ees osaa kunnolla saksaa ja teen kummiskin vielä virheitä kassalla, kun en erota eri ruokalajeja tms. :D Luullakseni tosin munkin koeaika on just tänään loppu. Hieno tunne silti, että pärjään näinkin hyvin. Tietysti on aina hienoo kun pärjää, mutta täälä vielä erityisesti, näin erilaisissa olosuhteissa, kun missä koskaan oon ollu.
Olosuhteista puheen ollen. Se, että ollaan näin tiiviisti yhdessä ja muusta mailmasta eristyksissä, on alkanu oleen vaarallista. Porukka nimittäin tietysti ihastuu sikinsokin ja miten sattuu. Yks kihloissaoleva tyttö just kävi avautumassa mulle, että on ihastunu täälä johonkuhun.. :/ Tyttö kai meinaa pitää täälä kakkospoikaystävää ja jatkaa normaalisesti kihlattunsa kanssa sitte kun palaa kotiin. Aika hirveetä, täytyy sanoo. Täälä meininki on vielä siitäkin syystä aika pelottava, että meitä tyttöjä on niin vähän ja poikia niin paljon. Lisäks melkein kaikilla tytöistä on poikaystävä mutta pojat täälä on suurin osa vapaita. Yhden täälä tiedän olleen ihastunu muhun. Nyt se oli ostanu mulle suklaata.. En tietenkään ottanu vastaan. Sitäpaitsi poika oli aiemmin lainannu raamattua, että "älä himoitse lähimmäisesi omaisuutta.." Eilen koitin Jakobille sanoo selkeesti, että mulla todellakin jo on poikaystävä enkä halua täälä kenenkään kanssa yhtään mitään. Sit sain vielä kuulla siltä salasuhdetytöltä, että ihmiset täälä luulee että mää oisin ihastunu yhteen toiseen poikaan täälä. Se poika on se mun paras kaveri täälä, Maxim. En tiä miten osottaisin, että kaikki kundit täälä on mulle niinkun veljiä lähinnä. Vaikka kyllä se kai pikkuhiljaa käy selväksi. Vois olla kiva jos sais halata ja muutenkin käyttäytyä täälä ihmisiä kohtaan, niinkun ne olis mun perheenjäseniä ilman, että porukka supattelis et kenestä nyt haluaisin "lomaromanssin". Huijaamatta tää paikka on nyt mun koti ja kollegat mun perhe tän talven. Just kun tulin vapaapäivänikin päätteeks takas Skihüttelle, sanoin oikein ääneen, että ihana ola takas kotona.