20.2.2009

Kuvassa Christian ja minä, todelliset professionaalit ^.^

Nyt oon ruvennu melkein jo murehtiin aikaa, jollon en enää oo täällä. Ohan täällä joskus rankkaa ja hermot menee kollegoihin, mutta onpa täällä paljon sellasta, mitä tulee ikävä. Siinä yhteisöllisyydessä, mistä ennenkin oon puhunu, on jotain hienoo. Supersiistiä, että paras kaveri asuu vastapäisen oven takana ja, että sitä tai melkeen mitä tahansa muutakin ovee voi käydä koska vaan koputteleen ja melkeen aina löytää juttukaverin. Ei täälä tarvi koskaan olla yksinään. Samoin elely täällä on ihanan stressitöntä. Eipä paljonkaan soi kännykkä, eikä tuu laskuja, ei tarvi maksaa vuokraa tai miettiä, mitä tekis ruuaksi. Työmatkakin taittuu ihan jalan ;PP Sitäpaitsi oon jotenkin hullun kiintyny ihmisiin täälä. Ovat totisesti, kuin perhe. Taidan aina kiintyä ihmisiin aika äkkiä. Nyt hirvittää ajatus, että kun 2,5 kk:n päästä lentelen täältä tieheni, en nää näitä ihmisiä enää koskaan.

Hieno päästä vähän kokeileen, millasiin juttuihin sitä pystyy. Muun muassa pitkät jaksot ilman vapaapäiviä on mulle ihan uutta. Hyvin oon selviytyny, eipä täällä onneks tarvi paljon muuta jaksaa, kun työpäivät kunnialla. Nojoo, ja ei oo töissäkään useinkaan ylivoimasta. Toissapäivänä oli niin kova lumipyry, että katottiin koko päivä Gernot´n kännykästä simpsoneita SnackBarilla. Ja joskus on tosi kiinnostavia päiviä. Nyt ravintolan yläpuolella on ollu pikku lumivyörynalkuja. Helikopterit on lennelleet ees ja takasin ja ovat jotain räjäytelleet, että saisivat lumen kontrolloidusti liikkeelle. Ja yhtenä päivänä oli jotain armeijan miehiä harjoittelemassa laskuvarjollalaskeutumista ravintolan takapihalle!

Yhen päivän ehti meiän uus poika, Max olla töissä. Se oli vähän hukassa ja avuton ja sai saman tien potkut. Maanantaina pitäs nyt taas tulla joku uus.

Nyt on muutes ollu aika lailla suomalaisia liikkellä. Peljästyvät, kun luen piposta Halti tai takinrinnuksesta Rukka ja kerronkin muffinsin hinnan suomeksi. Eivätpä usein pääse suomalaiset multa pakoon muunkaanmerkkisissä vaatteissa, jos tilaavat "A KOKA KOLA PLIIS" -__- Tosin, jos pohjalaisten englanti ja käytöstavat on tarpeeksi kateissa, en kiusallanikaan tunnusta itseäni suomalaiseks tai näytä työkavereille, että kyseesä on finskit.

Kuulin muuten Boten Annan saksaksi yks päivä ! -__-