29.8.2007


Tänään oon vapaalla. Taidan juosta lenkin ja si lähtee kattoon, miltä Pariisin Chinatown näyttää!
Lenkki juostu, nyt hyppään metroon! ->


Nonni, nyt oonki jo metron kyydissä kohti kotia. Chinatown tuli tsekattua! Eipä ollu muuten hullumpi =) Ihan eka pölähdin ihanaan puistoon, jossa oli iso nurtsialue ja suihkulähde ja vauvoja ja jotain poikia joku räppäävä porukka (=D) ja aika paljo muitakin ihmisiä. Mieletön auringonpaiste ja kaikki oli nauttimassa siitä.
Olin eka päättäny, että seuraisin yhen turistioppaan osottamaa reittiä, mutta aika nopeesti huomasin olevani ihan muualla, kun sillä reitillä ja aika hukassa :D Noooo, sit päätin, että harhailen ja seikkailen vaan ympäriinsä ja kattelen mitä näkyy. Eka olin ihan totaalisen hakoteillä, eikä missään näkyny merkkiäkään kiinalaisen kaupunginosan lähelläolosta, mutta sit huomasin joutuneeni oikeelle kadulle, kun sitä edetessäni spurgujen ja vauvojen kasvot näytti kokoajan enemmän ja enemmän kiinalaisilta. Sit löysin sen, mitä olin odotellu, kiinalaisten putiikit, jotka pursus enemmän tai vähemmän oikeesti kiinalaista krääsää turisteille tyrkytettäväks =) Aiemmin vastaantulleet puljut oli ollu pelkästään ravintoloita. Uskaltauduin putiikkeihin, joihin astuessani kuulin aina PING, mutten ikinä nähny ketään. Sit jostain aina vähän ajan päästä hyppäs yks vihasennäkönen kiinalainen tiuskasemaan Bonjourinsa ja kyyhisty sitte johonkin nurkkaan niin pieneks kun osas. Ikinä ei yhessäkään putiikissa ollu muita asiakkaita, ehkä turistit ei ollu uskaltanu sisälle asti tai sitte sesonkiaika vaan on jo ohi. Pikkuhiljaa kävi selväks, että jokainen putiikki myi tismalleen samoja posliinikissoja ja kännykkäkoruja tismalleen samaan hintaan. Radiossa soi joko joku kiinalainen luritus tai NRJ-hittibiisit ja haju oli useen eri suitsukkeen sekotus johon joskus sekottu vauvan oksennuksen haju. Päätin että olin nähny tarjonnan, kun tulin ulos neljännestä putiikistani. Näin pikkupojat pelaamasta jalkapalloo kadulla ja päätin, että on mun nyt jotain ostettava todistaakseni, että olin Chinatowniin asti löytäny. Marssinpa sitte vielä yhteen putiikkiin, josta ostin rannekorun, joka koostuu pienistä valkosinisistä posliinisista kaloista. Saisinkohan siitä kuvan tänne..? Nyt oon junassa kohti kotia - pummilla -_- Metroliput ei mahdu mun budjettiin ^^ Joskus vielä jään tarkastajan kynsiin ja maksan kalliisti "säästölinjastani".