Löysin koneeltani tommosen jutun, minkä oon kirjottanu joskus, muten tiä oonko ikinä julkassu sitä -_- Se on sellanen kirjotus yhestä tavallisesta työpäivästä Disneylandissa.. :

Yks tavallinen työpäivä:
Herään klo 0908 kännykän herätykseen ja puen ja syön aamupalaks puuroo ja pussicappuciinoo ja lähen talsiin bussipysäkille. Tarkistan matkalla että mullon mun Disneyn ID-kortti mukana, koska ilman sitä en pääse töihin, enkä ees puistoon sisään. Bussipysäkillä tapaan espanjalaisen työkaverini ja yritän keksiä jotain sanottavaa; jotain sellasta mitä osaisin sanoo ;p Bussi tulee viiden minsan päästä, kello 1041 ja ajaa Disneylandille muutamassa minuutissa. Kävelen reippaasti "imaginaatiolle", Disneyn työntekijöiden "päämajalle", jossa vaihdan vaatteet. Puen päälleni vihreen pitkän hameen, valkosen paidan, viininpuna-ruskeen "korsetin" (:D) ja kirjavanvaaleenpunertavan esiliinan. Vaatteet haisee rasvasille ranskalaisille ja mua naurattaa.
Sitte lähen käveleen kohti työpaikkaani, sitä ravintolaa. Käytän mielettömiä koodisala-agenttireittejä, jotka mun työkaverit on opettanu mulle. Se on lyhin ja kätevin reitti ravintolalle. Kipitän pinkin sateenvarjoni alla, koska sataa kaatamalla. Ajattelen, että "Jess, nyt puolet vieraista lähtee pois, kun ilma on näin kurja, eipä tuu mitään hirveetä paniikki-kiire-työpäivää ;)" Pääsen ravintolalle ja kaikki huutaa Bonjouria mun perään ja kyselee mitä mulle kuuluu, että meneeks mulla hyvin. Mietin aina, että kuunteleekohan ne ees, mitä vastaan ja kysyn takasin; "Meneeks sulla hyvin?" En kuuntele mitä ne vastaa vaan meen hakeen kahvia tiskin takaa, kahviautomaatista. Hörpin kahvini taukohuoneessa ja samalla kuuntelen toisella korvalla mitä mun työkaverit juttelee. Niillä on aina mielittömät juorukekkerit siellä jokaisella tauolla :D Ihan älyttömän tyhmää juttua useimmiten :D Kello tulee kakstoista ja käyn "badgeemassa" itteni työpaikalle saapuneeks ja alotan työt. Aluks on tosi hiljasta ja kannan sillee yhen kokiksen/kymmenen minsaa ja ehdin toivottaa jokaiselle asiakkaalle hyvää ruokahalua. Sitte siinä yhden aikoihin tulee mieletön ryntäys, enkä ehdi ku justjajust huutaa "Bonjour" jokatoiselle asiakkaalle, ku juoksen hakemassa uusia ja uusia juomia ja jätskejä ja salaatteja niille juotavaks ja syötäväks. Edestakasin juostessani hoen itekseni millon milläkin kielellä "kaksviiskytkokista, kakskokista, pikkufanta ja bistro..." Sillon tällön unohdan hakee jälkkärit ja asiakkaat pääsee kuittaa, että mihis ne on unohtunu. Juoksen takas jääkaapille ja suklaamousset kädessä takas. Kun kiire hellittää, ehin kattoo kelloo ja huomaan, ettei mun lounaaseen oo, kun reilu puol tuntia enää. Sen ajan työskentelen sillee rauhallista tahtia, kelloo vilkuillen, koska asiakkaita ei enää siinä puol kolmen jälkeen oo ihan hirmusti. Juomia hakeen kävellessäni lauleskelen "koolme isoo fantaaa". Välillä joku perheenäiti käy kyselemässä lusikoita jäätelönsyöntiä varten. Pelleillään pikkusen yhen kiinalaisen työkaverin kanssa ja ranskalaiset nauraa suu ammollaan ja mäki hymyilen, vaikken tajuukana mistä niiden vitseissä on ollu kyse. Vihdoin kello tulee kolme ja huudan "nähdäänhuomenet" työkavereille ja lähen juokseen takasin kohti Imaginaatioo. Pyytelen anteeks asiakkailta joiden välistä puikkelehdin puiston läpi ja pääsen perille.
Kipittelen Imaginaation toiseen kerrokseen ja vaihdan vaatteet aika nopeesti, ku se on sellanen rutiini jo. Nyt laitan ravintolan työvaatteet lokerooni ja puen päälleni sinisen, pitkän hameen, valkosen T-paidan ja sen päälle sellasen hassun sinisen liivin. Sit lähen juokseen alakertaan samalla moneen kertaan tunnustellen, että hameen vetskari on kiinni. Imaginaation ruokalassa on kuutta erilaista vaihtoehtoo ruokana ja mä päädyn cordon bleu:hun ja keitettyihin vihanneksiin. Ruokaa jonottaessa laitan samalla nimikyltin rintaani, koska myöhemmin mulla ei tuu oleen aikaa. Kokkia, joka mun ruuan antaa hymyilyttää, kun lausun ruokalajin nimen aika pieleen, mutta se tajuu mitä haluun. Maksan annoksen (2,8e) ja syön sen hirveellä hopulla, koska mun jonotukseen ja vaatteidenvaihtoon on kulunu ihan liikaa aikaa. Ku oon saanu syötyä, mulla on viis minsaa aikaa istua ja sit lähen juokseen takas töihin. Tosin jos tapaan ruokalassa jonkun, useimmiten yhen suomalaisen Marjan tai sellasen irlantilaisen Patrickin ja vähänkään juttelen syödessäni, mun on lähettävä heti, ku lautanen on tyhjä. Mulla ei siis todellakaan oo turhia aikoja lounastauollani. Kello on kymmentä vaille neljä kun lähen ruokalasta ja kiirehdin, niin että varmasti ehdin butiikilleni ennenkun paraati alkaa. Jos en, joudun odottaan vartin, että paraati on ohi ja meneen vartin myöhässä töihin 8|
Nojoo, ehin kummiski ajoissa ja taas kaikki työkaverit kiirehtii tervehtiin mua. Vastailen, että hyvin menee, "ca va, ca va" ja saan pussukallisen rahaa. Mun pitää laskee että pussissa on sata euroo ja jos on, oon valmis meneen kassalle. Aluks butiikki on ihan tyhjä, koska kaikki on kattomassa paraatia, mutta siinä puol viiden aikaan alkaa porukkaa tulla sisään. Melki jonooki jo muodostuu hetken päästä mun kassan eteen. Siinä sitte skannailen kaikki asiakkaiden ostokset ja kokoajan yritän olla tarkkana lukusanojen kanssa, etten sano hintoja ihan pieleen :D Ranskan lukusanat vielä on aika ärsyttävän hankalia... Joku asiakas käy kysymässä vessaa ja välillä joku britti ihmettelee, koska iltaparaati alkaa. Ranksalaiset tahtoo ostaa pattereita shekillä ja hämmästelee jos lahjapaperi on loppu. Sillon tällön tulee joku kysyyn jotain, mistä en tajuu yhtään mitään. Toisinaan, ku ne selittää vähä tarkemmin, muistan, että ain iin, tätähän joku muukin joskus kysy ja osaan vastata, mutta toisinaan huudan jonkun paremmin ranskaa puhuvan avukseni ja jätän ongelman sille ratkastavaks ^^ Kuudelta mut siirretään seiska-kassalle, joka tarkottaa meiän kaupan ulkopuolella olevaa kassaa. Ranskalaiset työntekijät valittaa ihan hulluna, jos ne joutuu oleen siellä, mutta musta se on ihan ookoo, illalla nukuttaaki paremmin, jos on vähänaikaa ees ollu raittiissa ilmassa töissä. Siinä ulkona mun mielestä on sitäpaitsi lämpimämpi, kun kaupan sisäpuolella, jos lämmitys vana toimii, siinä kassa-"kopissa" on patteri ja kopin vieressä vielä sellanen kaasulla toimiva tulijuttu, joka on ihan hullun lämmin. Siinä kun työskentelee, kaikki tulee kysyyn jotain; noin kolmen minsan välein joku kysyy vessaa ja joskus joku ettii Peter Pan- laitetta ja usein It´s a small world -paikkaa, joka kans on sellanen "laite" Aika hyvin osaan jo noihin tavallisimpiin kysymyksiin jopa ranskakskin vastata, turistit nimittäin pitää huolta, että tietyt jutut mun pitää selittää päivittäin. Kertaus on opintojen äiti.
Pikkusen jälkeen seittemän mut viedään takahuoneeseen ja mun pitää laskee mun kassa. Merkkaan tietokoneelle, kuinka monta yhen sentin, kahen sentin, kymmenen sentin jnejne kolikkoo mulla on. Tieska kertoo, että oon even, eli että mulla on oikee määrä rahaa kassassani ja saan palata butiikin puolelle. Mulla on puol tuntia aikaa vähän järjestellä kauppaa. Keräilen väärissä paikoissa olevia tavaroita ja järjestelen pikkutyttöjen vaatteita koon mukaan. Puolen tunnin kuluttua siirryn taukohuoneeseen. Mulla on nimittäin tauko yleensä vasta päiväni lopussa.. Se on aika turha sillee, mutta kaheksasta vartin yli kaheksaan mulle on butiikissa vähiten tarvetta ja jossain vaiheessa mun se tauko on pidettävä, kun se on lakisääteinen.. Mun pitää kummiski olla vielä vartin yli kaheksan putiikillani badgeemassa itteni ulos ja siks meen vartiks näpytteleen kännykkääni ja ehkä syömään herkkuautomaatista ostamaani vähän kuivaa vohvelia. Kun oon badgennu, sanon heipat ja huomiseen:t tyypeille ja juoksen Imaginaatiolle. Vaihdan vaatteet tosi nopeeta ja lähen juokseen bussipysäkille. Imaginaation pesulan setä kyselee, miten blondilla menee ja huutaa mun perään vielä jotain mistä en saa selvää. Ehin 2037 bussiin ja oon ilonen, että oon jo matkalla kotiin. Bussissa on joku suomalainen, jonka kanssa vaihdan muutaman sanan kulunnesta päivästä ja sit hyppään bussista ulos. Päästyäni asuntolalle syön nuudeleita, juon kaakaoo ja höpisen saksalaisen ja ruotsalaisen kämppikseni kanssa. Kirjotan pikkupätkän blogiani ja sit meen nukkuun ihan pikkusen sen jälkeen, ku Josefiina on menny, noin kello 23. Nukahdan heti ja nään unta töistä...